13.5.2015Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Maailma erottaa, musiikki yhdistää

Essi Wuorela@Jani Laukkanen
– Iso kysymys on, mitä me ylipäänsä teemme täällä maailmassa. On mietittävä, mikä ohjaa tekemistäni. Yritän pysyä lähellä persoonani keskustaa, totuutta ja todellisuutta. Siihen ei pääse, jos on levoton koko ajan, Essi Wuorela pohtii.


– Minulla ei ole koskaan ollut mitään poispääsyä musiikista. Laulu on tullut sisältäni kuin itsestään, sanoo Sanan Suvipäivillä Rajaton-yhtyeensä kanssa esiintyvä Essi Wuorela. Laulun lahjastaan sopraano kiittää yläkertaa.

Pohjois-Suomessa aikanaan asunut Essin isä oli saanut rokotuksen uskovaisia vastaan.

– Isän kohtaama uskonnollisuus oli kapeaa ja tuomitsevaa. Perheemme ei käynyt kirkossa, koska isä päätti, ettei hän alista lapsiaan ahdasmieliseen systeemiin.

– Usko on ihmiselle niin tärkeä asia, että sen väärinkäyttäminen, manipuloiminen ja painostaminen on järkyttävää mutta kuitenkin niin tavallista, Wuorela kritisoi.

Hänelle kristinusko näyttäytyi Helsingissä myönteisenä. Käänteentekevä tapahtuma oli pastori Seppo Simolan vetämä vaellusrippikoulu, joka oli ”älyttömän helpottava ja innostava” kokemus.

– Erittäin antoisa rippikoulu leimasi pitkään henkilökohtaista uskoani. Hyvän opetuksen lisäksi annettiin tyrkyttämättä tilaa jokaisen omalle, elävälle hengelliselle todellisuudelle.

– Minulla oli kirkkaana ajatus, että etsikkoaikani on nyt. Halusin henkilökohtaisen kokemuksen uskosta. En nähnyt valoa, mutta tahdoin tosissani tietää, mikä tämä juttu oikein on.

Seuraavina kesinä Essi toimi isosena. Aika rientää nopeasti. Hänen oma poikansa menee rippikouluun parin vuoden päästä.

Miten usko on muuttunut tällä välin?

– Usko on osa minua ja kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Onnellisen ja tasapainoisen elämän kannalta hengellisen ulottuvuuden hoitaminen on tärkeää siinä kuin fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen puolenkin. Jos joku näistä on hoitamatta, se paljastuu nopeasti.

– En ole kuitenkaan mikään esimerkillinen kristitty. Olen jollekin liikaa ja jollekin liian vähän.

Uskonnottomien seurassa Essi arvelee olevansa liian uskovainen. Tosiuskovaisiin verrattuna taas oma usko lienee liian heikkoa, hän epäilee.

– Olen antanut itselleni luvan siihen, ettei hengellisyyteni tarvitse täyttää jonkun muun asettamia kriteerejä. Elämänarvoni ovat kyllä tosi pitkälti meidän suomalaisen kirkkomme opetuksen mukaisia.

– Yritän kohdella muita ja itseäni niin kauniisti kuin voin. Ihmisen tehtävä on yrittää olla ystävällinen ja kiltti. Uskon idealistisesti yhteistyöhön, vaikka moni ajattelee saavansa parempia tuloksia kyynärpäätaktiikalla.

Lue lisää Essi Wuorelan elämästä ja suhteesta musiikkiin Sanan näköislehdestä 20/2015.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä