15.3.2018Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Muukalaisia hyvinvointivaltiossa

mariaohisalo

Kolmeakymmentä ikävuotta lähestyessään tutkija, poliitikko Maria Ohisalo, 33, pohti, mistä taustasta hän on tullut, ja mistä innostus tutkia ja vaikuttaa yhteiskuntaan on kummunnut.

– Köyhyyden kysymykset ovat olleet mielessäni nuoresta lähtien. Olen keskittynyt erityisesti niihin ihmisiin, jotka jäävät ulkopuolelle muiden hyvinvoinnista.

– Kiinnostukseni sosiaalisia ongelmia kohtaan ei ole vain ulkokohtaista.

Maria Ohisalo oli pikkutyttönä äitinsä kanssa turvakodissa. Isällä oli alkoholiongelma. Nykyään välit molempiin vanhempiin ovat hyvät.

– Perheessämme ruoka ei loppunut koskaan kesken, mutta toisinaan yksinhuoltajaäitini joutui miettimään, miten se ruoka maksetaan. Tiukka taloudellinen tilanne tuli myös lapsen ajatuksiin.

– Minulla on vain pieni aavistus siitä, mitä ruokajonossa oleminen on. Lapsuudessa syntynyt käsitys niukkuudesta ja opiskeluaikojen eläminen tiukalla budjetilla ovat kuitenkin auttaneet myös nykytyössä käsittelemään näitä aiheita.

Ohisalo painottaa, että hän pääsi elämään hyvää lapsuutta ja nuoruutta. Myös yleisurheiluharrastus oli ”kantava voima”.

– Urheiluporukallamme oli eetos, että opinnot ja harrastaminen ovat tärkeitä asioita. Niitä tehtiin täysillä.

– Jos nuorella ei ole kunnollista tukikohtaa kodissa, koulussa tai harrastuksissa, hän on paljon vaikeammassa asemassa kuin minä olin.

Valtiotieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden tohtori Ohisalo väitteli viime vuonna sosiologian alalta aiheesta Murusia hyvinvointivaltion pohjalla – Leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus.

Leipäjono on vakiintunut köyhyyden symboliksi. Jonoja on kuvattu hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan avohaavoiksi.

Lue koko juttu Sanasta 11/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä