18.1.2018Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Yksinäisyys ei ole tähtiin kirjoitettu kohtalo

mariarakkolainen_pääjuttu

Hartioilla tuntuu raskas paino. Yksinäisyys saattaa tuottaa vahvoja ruumiillisia tuntemuksia, sydäntä ja hengitystä myöten, Maria Rakkolainen tietää.

– Reaktio on kuin eläimellä, joka on koko ajan valmistautunut pakenemaan henkensä edestä. Yksinäisyyden kivussa ihminen voi tuntea olevansa niin haavoitettu, että hän haluaisi vain käpertyä nurkkaan, pakoon kaikkea sitä, mikä satuttaa.

Kivulla on yksi tehtävä.

– Yksinäisyys tuottaa ruumiillisen ja psykologisen hälytystilan. Se aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Me olemme laumaeläimiä ja sosiaalisia eläimiä, ja kivun tarkoitus on palauttaa meidät mahdollisimman nopeasti takaisin laumaan.

Yksinäisyys ei ole diagnoosi vaan subjektiivinen kokemus siitä, etteivät toisten ihmisten yhteyteen liittyvät toiveet ja tarpeet ja todellisuus kohtaa.

– Moni yksinäinen tuntee olonsa näkymättömäksi: minua ei kuulla eikä nähdä. Läheiset muuttuvat kuin vieraiksi, ja ihminen voi muuttua vieraaksi itselleenkin.

– Vieraantunut ei tiedä, mistä hän puhuisi muiden kanssa tai mikä häntä kiinnostaa. Hän saattaa mennä muiden ihmisten ja työelämän ehdoilla ja unohtaa itsensä.

Yksinäisen tilanne vaikeutuu entisestään, jos hän alkaa hävetä itseään ja uhriutuu.

– Ellei ihminen löydä ymmärrettävää syytä yksinäisyydelleen, hän voi päätellä olevansa itse se syy ja ongelma: yksinäisyydelleni ei voi tehdä mitään, koska minä olen syypää siihen. Tämä on ikävä kehäpäätelmä.

– Yksinäinen saattaa tulkita tilannettaan mustavalkoisesti ja fatalistisesti. Haluan avata hänen ikkunansa ja sanoa, ettei yksinäisyys ole sinun syysi. Ongelmaan löytyy ratkaisuja.

Lue koko juttu Sanasta 3/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä