3.7.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Hans Von Schantz

Sielu tulee ravituksi kauneudesta

marko kivisto

– Uskon ja taiteen uudeksi tekevää voimaa ei ole syytä aliarvioida. Varsinkin niiden yhdistelmä on vahva, silloin kun taiteen avulla kurkotetaan kohti kauneutta ja pyhyyttä, toteaa Helsingin Musiikkitalon pääarkkitehtina tunnettu Marko Kivistö.

Marko Kivistö, 43, asuu Uuteenkaupunkiin kuuluvassa Pyhämaassa, mutta haastattelupäivänä hän on käymässä Helsingissä esittelemässä Musiikkitaloa vierailijaryhmälle. Hän tuntee suunnittelemansa talon paremmin kuin kukaan.

Pääarkkitehti osallistui suunnittelukilpailuun vuonna 1999 Ola Laihon ja Mikko Pulkkisenkanssa, ja kilpailun voiton jälkeen urakka LPR-arkkitehdit Oy:ssä kesti 12 vuotta.

Töölönlahdella Eduskuntataloa vastapäätä sijaitsevan Musiikkitalon avajaiset olivat elokuussa 2011. Talon päätoimijoita ovat Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri ja Sibelius-Akatemia.

Kivistö kutsuu itseään rakentamisen ja taiteen sekatyöläiseksi, joka nauttii erilaisten tehtävien välillä sukkuloimisesta. Hän opettaa rakentamista ja muhittaa toista kirjaansa. Valokuvausprojekti on vaiheessa ja esinemuotoiluakin on tullut tehtyä.

– Musiikkitalo oli erittäin hieno projekti, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, ettei tällä hetkellä ole yhtä suurta painetta niskassa. Rakentaminen on äärimmäisen kiireistä ja raskasta työtä teknisen haastavuutensa näkökulmasta. Jouduin asumaan usein viikolla Helsingissä poissa perheen luota.

Hiljainen huone ei synnyomassa varassa

Marko Kivistö kirjoittaa teoksessaan Hiljainen huone – musiikkitalon arkkitehdin muistikirjasta (Kirjapaja) luontevasti taiteellisen luomistyön ja kristillisen vakaumuksensa suhteesta.

– Kun valtavan hankkeen synnyttämisessä voi olla isojakin tuskia, niin olen halunnut tuoda esille oman voimanlähteeni. Olen kannustanut toisinaan myös työtovereitani olemaan yhteydessä siihen lähteeseen, josta saa lohdutuksen ja joka voimaannuttaa itse kutakin.

Kivistön omakohtainen kokemus kauniiden ja pyhien asioiden hoitavasta ja ohjaavasta vaikutuksesta on ollut niin vahva, että hän haluaa rohkaista myös muita luottamaan siihen ja muistuttaa kauniin ja pyhän läsnäolosta elämässämme.

– Koin kirjaa kirjoittaessani, että minua on kannateltu paljon kaikkina Musiikkitalon rakentamisen vuosina. Olisi ollut kiittämätöntä olla tuomatta esille sitä, että olen tällaisten voimien varassa. Kirja on kuin kohtelias ja reilu kiitos: näin minä pärjäsin, en ihan omin voimin, hän selittää.

Arkkitehti joutuu kovankin julkisen arvioinnin kohteeksi. Kritiikin kestämisessä avainasia on se, että hän kokee syvätasolla olevansa hyväksytty omana itsenään.

– Jos on suhde Jumalaan, se vapauttaa myös suhteessa omaan itseen. Sisäinen vapaus välittyy rauhallisuutena ja luottamuksena.

– Toisaalta on ihan luonnollista, että meidän ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa hyväksynnän saamisen tarve on kaikilla kova. Kyllä minäkin jännitän ja olen huomionkipeä niin kuin muutkin.

Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä