9.10.2014Janne VillaJani Laukkanen

Meidän on muutettava elämäntapaamme

Vapaudenteologi1

Katolinen pappi Guillermo Kerber rakastui ja joutui tekemään saman selibaattitempun kuin Martti Luther muinoin. Uruguaylaisesta tuli merkittävä tutkija ja vapautuksen teologi, joka tekee työtä oikeudenmukaisuuden ja luonnonsuojelun puolesta.

Vaikka pappeudesta oli pakko luopua selibaatin särkemisen myötä, Kerber sai jatkaa työtään teologina katolisessa yliopistossa ja kirkkonsa etevänä edustajana kansainvälisillä foorumeilla.

– Piispani sanoi selkeästi ja ystävällisesti, että minun pitää seurata omaatuntoani. Hän neuvoi jatkamaan kirkollista elämää toisessa seurakunnassa, koska kotiseurakunnassani papin avioituminen olisi ollut skandaali.

– Jokaisella kirkolla on omat vaikeat kohtansa ja ongelmansa. Meillä yksi niistä on pappien selibaatti, joka pitäisi minusta muuttaa vapaaehtoiseksi valinnaksi. Toivon, että lähivuosikymmeninä myös naiset hyväksytään papeiksi.

Luterilaiset ovat
etiikan edelläkävijöitä                                                                                                                                                                                                           

Kirkon ympäristöpäivillä Jyväskylässä puhunut Guillermo Kerber teki väitöskirjansa teologian ja ekologisten kysymysten suhteesta. Hän työskentelee tätä nykyä Kirkkojen maailmanneuvostossa, jonka päämaja on Genevessä, Sveitsissä.

Teologi käsittelee työssään esimerkiksi diakoniaan, oikeudenmukaisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä.

Kirkot ovat olleet perinteisesti huolissaan köyhistä ja haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä. Viime vuosina esimerkiksi aidsin ennaltaehkäisystä ja uhrien auttamisesta on tullut osa diakoniatyötä.

– Kärsivien auttaminen on kristillisen identiteetin ytimessä. Viimeisen 25 vuoden aikana on yhä syvemmin tajuttu, että myös ympäristö ja ilmasto kärsivät. Raamatussa puhutaan siitä kuinka ”koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa”.

Kirkot ovat heränneet puhumaan ympäristönsuojelusta.

– Protestanttiset kirkkokunnat, kuten luterilainen kirkko, ovat olleet edelläkävijöitä. Ne nostivat oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ympäristön ongelmat keskeisesti esiin jo 1980-luvulla. Luterilaisten panos kirkkojen ekumeeniseen keskusteluun on ollut suuri, vaikka kirkkokuntanne on pieni, Kerber kiittää.

Luonnontuhoaminen
on syntiä

Katolisessa kirkossakin on havahduttu ympäristöongelmiin.

Johannes Paavali II myönsi vuonna 1990, että ihmiskunta on ollut väkivaltainen luontoa kohtaan. Meidän on opittava elämään rauhassa koko luomakunnan kanssa, Kerber siteeraa paavia, jonka seuraajat ovat jatkaneet samalla linjalla.

– On ihmeellisen hienoa, miten eri kirkkojen johtajat kritisoivat kuin yhdestä suusta järjestelmämme epäekologisia ja epäoikeudenmukaisia puolia!

Lue koko juttu Sanasta 41/2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä