3.10.2013Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Menen vaikka läpi harmaan kiven

k-40-2013-04-lauri tahkajani laukkanen.jpg-275x413
Lauri Tähkä on elänyt jännittäviä aikoja. Kirkon Ulkomaanavun lähettiläs palasi äskettäin Nepalista, jossa naisten voimaantuminen teki häneen vaikutuksen. Viime perjantaina ilmestyi laulaja-lauluntekijän toinen sooloalbumi Hurmaan.

Muusikko luonnehtii uutta levyään valoisaksi ja pohdiskelevaksi. Kantavana teemana on rakkaus.

– Tällainen jätkä, joka lähestyy jo 40 vuoden ikää, on saanut kokea aika paljon elämässä. Olen kokenut kaikki tunteet, mitä levyllä on, ja pystyn seisomaan sanojen takana.

– Laulan hyvin henkilökohtaisista asioista. Tämä ei ole kuitenkaan mitään synkkää ranteet auki -tavaraa, Turussa asuva Lauri Tähkä toteaa Helsingin visiitillään.

Miehen 2010-luku on ollut melkoista tunnemyrskyä. Vuonna 2011 hän erosi supersuositusta Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeestään, joka oli perustettu 1990-luvun puolivälissä. Bändin keulakuva ilmoitti lähdöstä soittajatovereilleen sähköpostitse.

– Suurin osa yleisöstä ymmärsi ratkaisuni, mutta mediassa rakennettiin ”hyvä ja paha” -asetelma, jossa minut laitettiin kohtuuttomasti erittäin outoon valoon. Siitä saatiin aikaan turha mylläkkä ja vastakkainasettelu, Tähkä kuittaa.

Kriisissä muutun skarpimmaksi

Samoihin aikoihin bändistä lähtemisen kanssa päättyi myös avioliitto.

– Parikymmentä vuotta tuli täyteen vaimon kanssa. Kun selvisin näistä isoista kriiseistä pikku hiljaa nousuun, aloin säveltää tämän levyn biisejä. Taiteilijan täytyy ammentaa aineksia vaikeista elämäntilanteista.

– On tärkeä selviytymiskeino, kun voi tehdä musiikkia. Yritin käsitellä asioitani pää kylmänä, pohtia, hiljentyä ja tehdä lauluja terapeuttisesti. Ehkä vähän terapiaakin tarvittiin siihen väliin.

Eräs ajatuksia selvittänyt keino oli juokseminen. Maratontreeni ja -juoksu opettavat Tähkälle henkistä kovuutta, kivunsietokykyä ja taistelutahtoa: periksi ei saa antaa, eikä kivuista saa lannistua. Jousta venytetään, mutta se kestää.

– Vaikka sisällä olisi kuinka kova mylläkkä, kyllä se siitä lenkillä vähän rauhoittuu. Kun joku iso vastoinkäyminen iskee, muutun skarpimmaksi. En lyyhisty kovissakaan kriisitilanteissa, enkä jää maahan masentuneena.

– Aina on selvittävä eteenpäin. Nykyään en ota enää niin hirveää stressiä kuin parikymppisenä, jolloin sain jopa hengenahdistuksia stressistä.

Onnekseen muusikko ei kriisien keskellä lääkitse itseään päihteillä.

– Tiukassa tilanteessa elimistöni ei siedä mitään päihteitä. Kehoon tulee jonkinlainen shokkitila, joka pakottaa skarppaamaan. Luojan kiitos, minulla on tällainen geneettinen juttu.

Suomen ja Nepalin naisissa on toivo

Kirkon Ulkomaanavun lähettiläs Lauri Tähkä tutustui syyskuussa järjestön työhön Nepalissa. Hän innostui kovasti Naisten pankista ja naisia voimauttavasta sekä taloudellisesti jaloilleen nostavasta osuuskuntatoiminnasta.

– Omat tyttäreni ovat teini-ikäisiä. Oli perspektiiviä antava ja väkevä kokemus käydä katsomassa, kuinka samanikäiset tytöt elävät Nepalissa. Köyhissä oloissa onnellisuuden on tultava muusta kuin materiasta. Sain nähdä lähimmäisenrakkautta ja yhteisöllisyyttä.

– Naisten asema on Nepalissa huono ja alistettu, mutta muutoksen toivo on naisissa. Suomessakin naiset ovat olleet vahvempia ja viisaampia kuin miehet. He ovat nostaneet monen heikon miehen jaloilleen ja laittaneet ruotuun, Tähkä kiittää kauniimpaa sukupuolta.

Hän on aina ihaillut naisten selviytymiskykyä kriiseistä.

– Naiset pystyvät rakentamaan ihmissuhdeverkoston ja jakamaan raskaitakin asioita. Me miehet luulemme, että on heikkouden merkki, jos avaa kaverille sydäntään. Se on väärin päätelty.

Kirkon Ulkomaanavun projektit parantavat naisten asemaa antamalla heille ansaintamahdollisuuksia. Samalla itsetunto nousee ja itsenäisyys lisääntyy.

– Voimansa yhdistäneet ja verkostoituneet naiset eivät enää suostu kaikkeen hölmöön, mitä miehet ovat ennen heiltä vaatineet.

Taiteilija toivoo pääsevänsä joskus takaisin Nepaliin, sillä avustustyössä todistetut onnistumiset koskettivat häntä suuresti.

Ei jumalanpilkkaa näillä lakeuksilla

Joulukuussa Lauri Tähkä esiintyy Jesse Kaikurannan kanssa Johanneksen kirkossa Helsingissä. Kirkon Ulkomaanavun järjestämä konsertti liittyy Nepalin matkaan.

Mies toteaa, että pohjalaisilla on voimakkaat uskonnolliset perinteet ja juuret esimerkiksi körttiläisyydessä. Vaikka uskoa ei julistettaisi suoraan, se kulkee vahvana pohjavirtana. Vielä 50 vuotta sitten Herran pelko oli kova.

– Körttiläisyyden aikakaudelta on tarttunut jotain vanhempiini ja varsinkin 1900-luvun alkupuolella syntyneisiin isovanhempiini. Kotonani ei puhuttu uskonnosta, mutta jotakin suurta tuntematonta kunnioitettiin.

– Minkäänlaista jumalanpilkkaa ei esiintynyt. Herraa piti kunnioittaa, vähän niin kuin äitiään ja isäänsä. Elämä on jossain isommassa kädessä. Tämä on varmaan opetettu kotona.

Muusikolla itsellään ei ole ollut selkeitä uskonnollisia nuotteja.

– Varmaan kaikki pohtivat, että jotain ihmistä isompaa tässä elämässä on. Mitä se sitten on? Minä en tiedä. Kunnioitan kuitenkin kaikkien uskoa, kunhan sen nimissä ei tehdä mitä vain. Uskonnon varjolla on maailman sivu tehty ikäviä asioita.

– Jos olisin kokenut jotakin yliluonnollista tai saanut valaistuksen, pohtisin varmaan uskonasioita eri kulmasta. Mutta olen ollut kuin se poika, joka kävelee metsäpolkua tuohireppu selässään ja aistii maailmaa vain omien kokemustensa ja tekemistensä kautta.

Jostain voimasta on kyse

Ehkä lähimpänä jonkinlaista mystistä kokemusta tai alkuvoimaa artisti on ollut esiintyessään.

– Intensiivisimmät keikkatilanteet tuottavat ihmisissä hyvää, positiivista energiaa, jota bändi ja yleisö vaihtavat keskenään. Jostain selittämättömästä voimasta, henkisyydestä tai hengellisyydestä siinä on kyse.

– Uskon muutenkin musiikin voimaan. Saan viestejä ihmisiltä, jotka kertovat olleensa syvästi masentuneita ja sairaalakunnossa. Sitten joku Saat syttymään -biisi on antanut voimaa, saanut nousemaan sängynpohjasta ja lähtemään ihmisten ilmoille.

– Aika spirituaalisena toimintana pidän myös maratonjuoksua. Se liittyy siihen samaan Isoon voimaan ja energiaan. Kun ihminen on ihan loppuun uupunut ja äärirajoilla, voimaa vaan löytyy ja löytyy, kun sisällä on usko jaksamiseen, Lauri Tähkä pohtii.

Luonto, etenkin metsä ja saaristo, on niin ikään henkisen virkistymisen paikka.

– Metsä on valtavan voimaannuttava. Moni pelkää pimeää metsää, minä en. Merikin on oudon kiehtova. Olen ajatellut, että tuhkani saa ripotella saaristomökkini mereen.

– Spiritualiteettini on maalaisjärkistä ja maanläheistä. Luonnon ja itsensä kanssa pitää olla sujut. Ja toisia ihmisiä kohtaan pitää koettaa käyttäytyä kunnolla.

Itsevarmaa kuvitellaan koppavaksi

Lauri Tähkä luonnehtii itseään erittäin suvaitsevaiseksi. Vähemmistöjen edustajat, kuten romanit ja maahanmuuttajat, tulevatkin usein juttelemaan, eivätkä koe häntä uhaksi.

– Kaikenlainen jyrkkyys kannattaa unohtaa. En tuomitse ketään kuulematta häntä. Kysyn, mikä tämä ihminen on ja mistä hän on tullut, millainen perhetausta hänellä on. Pitää aina tuntea ihmisen stoori käytöksen takaa ennen kuin heittää ensimmäisen kiven.

– Haluan uskoa hyvää ihmisistä. En jaksa jurputusta, juoruilua ja pahan jauhantaa. Ruikutus kuluttaa ihmisen äkkiä sisältä.

Tähkä tiedostaa olevansa ”väkevä persoona, joka herättää ristiriitaisia tunteita”. Määrätietoisena ja vahvana ihmisenä hän tietää, mitä haluaa.

– Suomessa itsevarmuus ja itsetuntoisuus koetaan usein uhkana. Törmään toisinaan siihen harhaan, että itsevarman ihmisen luullaan olevan koppava tai ylpeä.

– Kuuntelen muita ihmisiä tosi tarkasti. Olen hyvin herkkä ja pohdin paljon elämää. Joissakin asioissa olen jyrämäinen. Jos joku työasia pitää saattaa loppuun, menen vaikka läpi harmaan kiven.

– Olen kyllä haastava tyyppi. En päästä lähimmäisiäni helpolla, kuten en päästä itseänikään. Mutta kun luottamukseni ansaitsee, saa kaiken, Lauri Tähkä tunnustaa.

Taiteilija tarvitsee paljon liikkuma- ja elintilaa.

– Jos minut ahdistetaan nurkkaan, en voi hengittää. Lähden pois. Ja jos joku sanoo, miten minun pitää tehdä asiat, en suostu. Ei niin voi elää tällä persoonalla ja luonteella.

– En anna periksi. Tiettyjen asioiden kanssa voin taistella vaikka hautaan asti. Jos joku on minulle tärkeä asia tai ihminen, olen valmis tekemään kaikkeni ja vaikka kuolemaan sen puolesta, syntymäpohjalainen sanoo.

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä