4.2.2016Teksti Janne VillaKuva Sampo Korhonen

Miinä Äkkijyrkkä palasi kirkkoon

k-05-2016-01-KANSI miina_äkkijyrkkä@Sampo Korhonen
Miina Äkkijyrkkä kokee olevansa hyvin sensitiivinen ihminen. – Tässä iässä avaruuden äärettömyys on yhä mielenkiintoinen kysymys.


Miina Äkkijyrkkä ei ole kulkenut valtavirran tai muotivirtausten mukana eikä tee niin nytkään. Taiteilija liittyi tammikuussa luterilaiseen kirkkoon. – Kirkossa on paljon helpompaa tavata Jumalaa kuin kapakassa, hän sanoo.

Virret ovat Miina Äkkijyrkälle äänen hengitettyä rukousta, eivät mitään lauleskelua tai rallatusta.

– En suostu veisaamaan mitään uusia rallihumppia. Rakastan urkumusiikkia ja vanhoja virsiä, mieluiten vuoden 1938 tai vanhemmista virsikirjoista, joissa puhutaan suoraan synnistäkin.

”Suurkirkko” (Helsingin tuomiokirkko) on Äkkijyrkän lempikirkko.

– Se muistuttaa siitä, että elämässä on jotain muutakin ja jotain isompaa kuin viinanjuonti ja huorustelu, Miina Äkkijyrkkä muotoilee.

– Sellainen maa ja kulttuuri, jossa ei luoteta Jumalaan, on tuulten vietävissä. Sillä ei ole selkärankaa.

Miina Äkkijyrkkä palasi juuri sen luterilaisen kirkon jäseneksi, johon hänet jo lapsena kastettiin. Kirkkoon, jota hän syytti aikanaan ulkokultaisuudesta ja muotomenoista.

– Kirkon puolesta ei yksi ihminen voi tehdä paljon, mutta kirkkoon kuuluminenkin on jo jotain. Kirkkoon liittymiseen vaikutti sekin, etten halua istua kirkon penkissä kuin kerjäläinen. Kohta maksan kirkollisveroa.

Tuomiokirkon normimessussa ja Tuomasmessussa käyvä taiteilija sanoo rakastavansa erityisesti vanhanaikaista jumalanpalvelusta, johon ei kuulu mitään ylimääräistä.

– Silloin kun olen jumalanpalveluksessa avoimella mielellä, saan rohkaisua ja inspiraatiota arkielämääni. Jumalanpalveluksessa voin rukoilla, tunnustaa syntejäni, pyytää armoa ja kysyä vastauksia henkilökohtaisiin kysymyksiini.

Parasta uskossa on se, että Jumala on Isä, joka on mukana kaikissa elämän käänteissä koko ajan, Miina kokee.

– Luen Isä meidän -rukouksen monta kertaa päivässä. Se on valtavan lohdullinen. En ole koskaan yksin, vaikken olisi nähnyt viikkoon ketään ihmistä ja minulla on onneton olo.

– Elämänlaatuani paransi huomattavasti se, kun tajusin että ihminen voi rukoilla ihan koko ajan. Uskon rukouksen voimaan satavarmasti – siinä ei mene koskaan aika hukkaan.

Lue haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta 5/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä