28.11.2013Teksti: Lea LappalainenKuva: Jani Laukkanen

Muistisairaus ei ole maailmanloppu

k-48-2013-04-satu salonen.jpg
– Meidän tulisi yhteiskunnassa ja kirkossa nostaa toisistamme esiin arvostettavia puolia. Kirkon pitää olla kuin äiti, jonka helmoihin saa vapaasti mennä parkumaan, Satu Salonen toivoo.

MS-typpinen muistisairaus siirsi Satu Salosen liikkeenjohdon tehtävistä katsomoon. – Monet asiat ovat edelleen hyvin, tietokirjailijana vaikuttava Salonen sanoo.

– Mitä ajattelit kun kuulit saamistani hullun papereista, Satu Salonen kysyi vuosia sitten psykiatriltaan muistisairauden alkuvaiheessa.

– Ajattelin, että mitähän ne siellä HYKS:ssä nyt ovat keksineet. Muusta kuin työhulluudesta sinua ei voi moittia, lääkäri vastasi.

Etenevää MS-tyyppistä muistisairautta ei äkkinäinen huomaa, kun Salonen ryhtyy lataamaan kahvinkeitintä kauniissa kodissaan Helsingin Arabianrannassa.

Yritysjohtajana toiminut Salonen huomasi 1990-luvun loppupuolella keskittymiskykynsä heikentyneen, tuli muistikatkoja eikä tahtonut jaksaa kovaa työtahtia.

Kunnes tultiin vuoden 1999 tammikuulle, joka oli vuoden työteliäin aika. Salonen istui yli 40 tuntia lentokoneessa, matkusti yli aikavyöhykkeiden ja teki 60-tuntista työviikkoa. Vuoden alun tiukan työputken jälkeen Salonen joutui sairaalaan.

– Koitti muutaman kuukauden armonaika ja sitten lääkäri sanoi: Nyt sinusta ei ole enää töihin. Kirjoitan eläkepaperit.

Neuropsykologisten testien tulos oli vastaansanomaton.

– Se oli kuolemantuomio, vain teloituksen toimeenpanoajankohta oli jätetty auki. Muistini, jotain tärkeää ja syvintä minussa, oli tekemässä kuolemaa.

Lue koko juttu Sanasta 48/2013


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä