8.10.2015Teksti Janne VillaKuva Andreas Janett

Näyttelijä Matleena Kuusniemi:

k-41-2015-04-matleena_kuusniemi_DSC8655@ANdreas Janett

Liikutukseni liittyy hyvyyteen

 – Näytteleminen pitää tunnekanavat avoinna. Lavalla saan itkeä, nauraa ja huutaa. Viiden kotiäitivuoden jälkeen oloni oli jo tukkoinen. Tämä työ on tapa puhdistaa sieluani, Matleena Kuusniemi sanoo.

Aikamoinen vamppi ja usein kylmäverinenkin pelinainen.

Nuorten aikuisten ihmissuhdesotkuista ja sitoutumisen vaikeudesta kertova elokuva Levottomat teki teatterikorkeakoulua käyvästä Matleena Kuusniemestä tähden.

Matleena Kuusniemi on pappissukua. Äidinisä Aimo T. Nikolainen oli eksegetiikan professori ja piispa.

– Lapsille loruja sepustanut ja vitsaileva vaari oli kiva huumorimies, jonka ympärillä oli iloa ja naurua.

Nikolaisen epäkäytännöllisyydestä kertoo anekdootti siitä, kun vaari tutkaili Matleenan siskon imuria.

– Hän sanoi osaavansa lukea kaikkia 20 kieltä imurin käyttöohjeista ja lisäksi kreikkaa ja latinaa, mutta koskaan hän ei ollut käyttänyt sitä vehjettä. Mummo teki kaikki käytännön työt.

Pappeja oli paljon myös isän puolen suvussa. Kuusniemen perhe asui Espoossa, jossa isä työskenteli kirkkoherrana.

– Kotona kysyttiin joka sunnuntai, lähdetkö kirkkoon, mutta kukaan ei pakottanut. Me neljä sisarusta saimme mennä ja tulla aika vapaasti.

Ammatillisia paineita kotoa ei ole tullut.

– Vanhempani ovat jo nähneet kaiken. Toisaalta niin kauan kuin vanhemmat ovat elossa, minua seuraa heidän katseensa, kysymys siitä, miten he hyväksyvät minut.

– En usko heidän huutaneen hurraata kaikille töilleni. Vakavammat ja ylevämmät roolit olisivat varmaan olleet enemmän mieleen, mutta heillä on ollut onneksi aina vahva luottamus siihen, että olen selviytyjä.

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Lue se kokonaisuudessaan Sanasta 41/2015!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä