2.6.2016Teksti Janne Villa

Nyt meneillään Club for Fiven ja Sanan konserttikiertue:

Laulajat ovat itseään suuremman instrumentteja
k-22-2016-04-Cff 3Club For Five syntyi vuonna 2000. Kahdeksan levyä tehneeseen suosittuun a cappella -lauluyhtyeeseen vasemmalta lukien Juha Viitala, Jouni Kannisto, Maija Sariola, Tuukka Haapaniemi Susanna Lukkarinen.

– Toivon, että kuulija tulee kirkkoon avoimin mielin – ja poistuu ravittuna, syviä tuntemuksia ja kokemuksia rikkaampana. Laulutaiteesta nauttiminen on hienoa, mutta hienompaa on päästä kokemaan sieluun asti ulottuvia tunteita, Sanan kanssa syyskuussa kiertueelle lähtevän Club For Five -yhtyeen jäsen, basso Tuukka Haapaniemi sanoo.

Ei etevä ja monipuolinen a cappella -lauluyhtye soitinten säestystä tarvitse! Tämän todistaa Club For Five.

Kolmen mies- ja kahden naislaulajan kokoonpano kiertää kirkoissa Hiljainen hetki -ohjelmistolla, joka sisältää virsiä, hengellisiä lauluja ja muita kirkkoon sopivia kappaleita.

– Halusin rakentaa aidosti hengellisen ja merkityksellisen musiikillisen kattauksen, joka sisältää rauhan ja toivon näkökulman, idean isä Tuukka Haapaniemi sanoo.

Seurakuntien edustajat voivat halutessaan pitää musiikin lomassa puheita ja rukoilla tai lukea Raamattua ja muita tekstejä.

– Ilahduttavan paljon tätä tilaisuutta on käytetty hyväksi ja paikalla on paljon sellaistakin väkeä, joka käy harvoin kirkossa.

– Yhtyeemme ei ole tunnustuksellisesti kristillinen eikä vakaumuksiltaan yhtenäinen, mutta toimimme tässä konseptissa jonkin meitä suuremman asian välineenä ja instrumenttina. Hiljentyessään ihmiset voivat kuunnella sisäistä ääntään ja päästä pois arjen kiireestä.

– Joku nauttii hetken kauniin musiikin parissa, toinen keskittyy teksteihin tai puheisiin. Moni huomaa ajattelevansa jotain ihan muuta kuin Alepan ostoslistaa ja pääsee, ehkä huomaamattaankin, syvempien kysymysten ja ajatusten äärelle. Tähän Hiljainen hetki on tarkoitettukin.


Sydänverta ja valjuja tulkintoja

Mikä on esiintyjän vakaumuksen merkitys sille, mitä kuulija saa?

– Se on niin ja näin. Monet kuorot ja orkesterit esittävät esimerkiksi pääsiäisen oratorioita ja messuja. Esiintyjiltä ei kysytä, mikä on oma uskonnollinen meininki. Luulen kuitenkin, että esittävän taiteen tekijöillä on yleensä tietty herkkyys hengellisille asioille.

– Jos jokin uskonnollinen tai poliittinen ajatus sotii täysin omaa vakaumusta vastaan, sitä ei esitetä. Luotan taiteilijoiden esiintyvän sydämellään, Haapaniemi vastaa.

Hän ottaa esimerkiksi hevimuusikkojen Raskasta joulua -ohjelmiston, johon sisältyy kristillisiä joululauluja.

– Siinä porukassa on myös ateisteja, mutta kuulostaa kuin heidän tulkinnoissaan olisi usein jopa enemmän henkeä kuin monessa kristillisessä esityksessä. Vahvat ja isot tunteet iskevät heidän musiikkinsa kautta kroppaan.

– Kun jotakin tehdään tosissaan ja rehellisesti, syntyy herkkiä, voimallisia ja tunteellisia tulkintoja. Moni taiteilija ei puhu hengellisyydestään, mutta sen voi silti aistia.

Sydänverellä tehtyjä tulkintoja kaivattaisiin Haapaniemen mielestä enemmän myös tunnustuksellisella puolella.

– Valitettavan harvoin hengelliset yhtyeet nousevat musiikillisesti kovin korkealle tai nautittavalle tasolle. Tai sitten ne voivat olla musiikillisesti laadukkaita, mutta sanan välittäminen jää valjuksi.

Karmeimmat esimerkit edellisestä löytyvät Haapaniemen mukaan usein kaduilta.

– Uskovainen tapailee vähän kitaraa ja laulaa sanaa nuotin vierestä... Ohikulkijalle tulee negatiivinen reaktio sen sijaan, että hän kuuntelisi sanomaa.

– Ihminen kuvittelee tekevänsä hyvää ja hänellä on valtava halu julistaa evankeliumia, mutta se kääntyy itseään vastaan. Kuka tahansa voi mennä megafonin varteen ja tuutata menemään, mutta harvoin sellaisella touhulla on mitenkään mukaansa tempaava vaikutus.


Seurakunnan sisäänheittäjä madaltaa kynnystä

Haapaniemi myöntää, että Club For Five toimii kirkkokeikoillaan seurakuntien sisäänheittäjänä.

– On paljon niitä, jotka tarvitsevat pienen tuuppauksen tullakseen kirkkoon ja löytääkseen itsensä kuuntelemasta siellä kuuluvia ääniä.

– Ehkä tällaisille matalan kynnyksen tilaisuuksille on tarvetta, jotta ihmiset uskaltavat astua kirkon kynnyksen yli. Konserttiin voi tulla istumaan ja hiljentymään ilman sen ihmeempiä ajatuksia.

Onko Hiljainen hetki -konseptissa evankelioiva taka-ajatus?

– Ei varsinaisesti, mutta taustastani johtuen minulla on ehkä mielessäni jonkinlainen jatkumo siihen, mitä isäni teki gospelbändin kanssa ja mitä isoisäni teki pappina. Minäkin haluan tarjota ihmisille tilan hiljentymiseen ja itsetutkiskeluun.


Kielletty hedelmä kiinnostaa koulussakin

Tuukan isä Juha Haapaniemi on vaikuttanut Scopus-gospelyhtyeessä, joka toimi aktiivisesti etenkin 1970- ja 80-luvuilla. Ammatiltaan isä on musiikinopettaja. Hän on tuonut hengellistä musiikkia niin opetukseen kuin kuorojen ohjelmistoon ja koulun juhliin.

Tuukka toimi aikanaan vuoden isänsä koulussa tämän kollegana.

– Me huolehdimme yhdessä siitä, että koulussa ja juhlissa on luontevasti esillä myös kristillinen puoli: kristillisiä perinteitä kunnioitetaan ja hengellisiä lauluja lauletaan, eikä niistä tehdä sen suurempaa numeroa.

– Mielensäpahoittajia on joka lähtöön. Kaikkiin suuntiin ei voi kuitenkaan kumartaa. En tajua, miten hengellisten asioiden esillä pitäminen voisi olla vahingollista. Vanhemmat, jotka kieltävät lapsiltaan esimerkiksi Suvivirren, saattavat huomata, että piilottelu tekee uskosta kiinnostavan kuin kielletystä hedelmästä!


Vankalla pohjalla tasapaino pitää paremmin

Leppoisa ja rauhallinen laulaja on tasapainoisen oloinen kaveri. Hän arvelee sisäisen harmoniansa johtuvan perusluottamuksesta siihen, että asiat menevät lopulta niin kuin niiden pitää mennä.

Aviomies ja 8-vuotiaan tyttären isä toivoo jatkossakin saavansa elää hyvää ja sopusointuista elämää itsensä, rakkaimpiensa ja ympäristönsä kanssa.

– En osaa sanoa, mikä on vanhemmalle hienompaa kuin nähdä lapsensa iloisena ja elämänmyönteisenä, uskallusta ja luottamusta täynnä.

Jokaisen on joskus hyvä pysähtyä miettimään elämäänsä, Haapaniemi huomauttaa.

– Monilla on kiireinen ja suorituskeskeinen elämäntapa. Ajan ja mielen hallinta helpottuu, kun ihminen seisoo jollain vankalla pohjalla ja ajattelee juurevasti.

– Negatiivinen ajattelu horjuttaa tasapainoa. Ajattelen mieluummin optimistisesti ja positiivisuuden kautta. Myös rehellisyys on hyvän olon tae.

Taiteilija aistii, että suomalaisilla on negatiivinen tunnelma. Talous sakkaa ja tehtaita menee kiinni.

– Hengen ravinto on tässä tilanteessa erityisen tärkeää. Jos siitä aletaan säästää, ihmiset voivat yhä huonommin. Kun pidämme huolta itsestämme ja henkisestä hyvinvoinnistamme, huomaamme ympärillämme paljon hyviä asioita, joita ei näe, kun pyörii negatiivisuuden kehässä.

– Ihmisen suhtautumistapa asioihin heijastuu koko hänen elämänpiiriinsä. Jos ajattelen positiivisesti ja menen myönteisiä ratkaisuja kohti, se säteilee ympäristöön. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta.


Hyväksyvä ja rakastava jengi

Haapaniemi uskoo myönteinen katsantonsa juontavan juurensa kristillisestä kotitaustasta.

– Hengellisyys oli luonnollinen osa elämää, ei mitään ihmeellistä. Olen kokenut kristillisen perintöni turvana, positiivisena ja hyvänä asiana. Siksi minulla ei ole ollut koskaan vaikeuksia tai pelkoa puhua uskosta. Usko ei ole tabu.

Nuorten taiteilijoiden piirissä uskonto ei ole mikään pop-juttu.

– Jotkut ovat katsoneet, että olen uskovainen, ja siihen liittyy stereotypioita. Minäkin tunnen kyllä uskovaisia, jotka mahtuvat niihin stereotypioihin! Lisäksi tunnen vinon pinon uskovaisia, jotka ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kyllä sen näkee, onko usko luontainen osa elämää vai ei.

Kristinusko ja kirkko ovat Tuukka Haapaniemelle kuin koti, hän vertaa.

– Siinä ympäristössä on hyvä olla. Se on hyväksyvä ja rakastava jengi, josta olen saanut jo nuorena läpi elämän kulkevia ihmissuhteita.

– Olennaista on jonkinlainen varmuus siitä, ettei täällä tarvitse taistella yksin. On olemassa jotain isompaa, jota ei nähdä, mutta johon voimme luottaa.

Jykeväraaminen basso pitää kristinuskoa ajattelunsa perustana, mikä antaa hyvän pohjan myös moraalille.

– ”Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.” Ihminen, joka pitää lähimmäisistään huolta ja auttaa heitä, voi luottaa siihen, että hänestäkin pidetään huolta.

Tuukan Puolasta kotoisin oleva vaimo on katolilainen. Lapsi kasvatetaan protestanttisen perinteen mukaan.

– Perheemme hengellisyys on mutkatonta, se elää arjessa mukana. Isovanhemmat ovat opettaneet, että ruoka siunataan ja he lukevat Lasten Raamattua.


Laulu jatkaa siitä missä sanat loppuvat

Tuukka Haapaniemen pahin uskonkriisi iski puolitoista vuotta sitten, kun tyttären kummisetä kuoli sählykentälle kesken pelin. Häneltä jäi jälkeen vaimo ja lapsia.

– Sellaisessa tilanteessa tulee kaikenlaisia tunteita: surua, vihaa ja kokemus elämän epäreiluudesta. Miksi mies parhaasta päästä lähtee näin aikaisin? Voiko tässä olla jokin tarkoitus?

– En tiedä, ja olen lopettanut asian miettimisen. En pysty ymmärtämään tätä. Vanhemman ihmisen kuolemasta voi ajatella, että hän on päässyt parempaan paikkaan, mutta vaikkapa ystäväni tai jonkun lapsen kuolemaa ajatellessa se ei paljon lohduta.

Ihmisen on hyväksyttävä, ettei hän kykene käsittämään läheskään kaikkea, Haapaniemi toteaa.

– Siksi me puhumme ”uskon asioista”. Minä uskon johonkin – muuten voisin sanoa, että tiedän. Usko on sydämeni pohjavire. Ja sitä pystyn ilmaisemaan parhaiten laulamalla.

 Club for Fiven syyskuun kirkkokonserttikiertue Hetken hiljaisuus järjestetään yhteistyössä Sanan ja Kansan Raamattuseuran kanssa. Liput: lippu.fi


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä