24.5.2018Teksti Sari TikkanenKuva Minna Raitavuo

Pauliina Kainulainen:

Olen aina luottanut tulevaan

pauliinakainulainen1

"Valmistumisen jälkeen hain papin töitä, mutta ne olivat kiven alla laman takia 90-luvun alussa. Työskentelin muutaman kuukauden tarjoilijana Sodankylässä, kunnes sain uskonnonopettajan töitä Iisalmesta.

Tuntui ihanalta palata nuoruusvuosien jälkeen takaisin Pohjois-Savoon. Tiesin koko ajan, etten jäisi etelään. Iisalmessa vietetyn vuoden aikana löysin puolison. Menin naimisiin Jarin kanssa syksyllä 1995.  Meitä yhdistää myös sama ala. Jari työskentelee kotipaikkakunnallamme Kontiolahdella seurakuntapastorina.  

Pidin aineenopettajan työstä, mutta hain kirkon töihin, koska minulla oli papin kutsumus. Samana syksynä avioliiton solmimisen kanssa sain myös pappisvihkimyksen, kun minut valittiin Leppävirran seurakunnan papiksi.

Olen ollut koko työurani ajan pätkäpappi omasta tahdostani. En ole tiennyt tulevasta, mutta olen suhtautunut siihen luottavaisesti. Uskon, että tilaisuus löytyy sille, mitä haluaa todella tehdä. Tähän asti se on toiminut.

Pappeuden lisäksi sisimmässäni on poltellut halu varata aikaa teologiselle tutkimukselle. Sen takia olen tehnyt vuorotellen papin ja apurahatutkijan töitä. En ole hakeutunut vakituisiin virkoihin, joten on ollut helppo hypätä tutkijaksi. Kukaan ei ole itkenyt perääni, enkä ole päässyt palamaan loppuun papin työssä, joka on ajoittain emotionaalisesti kuluttavaa. "

Lue koko juttu Sanasta 21/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä