23.6.2016Teksti Janne VillaKuva: Sampo Korhonen

Olympiatuomari Risto Lehtinen: En halua enää tukea tällaista toimintaa!

Kokenut melonnan olympiatuomari Risto Lehtinen jättää tehtävänsä Rion kisojen jälkeen. Hän sanoo kyllästyneensä päätöksenteon korruptoituneisuuteen ja kulisseissa tehtäviin lehmänkauppoihin. – Mukana on liian paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele urheilun arvoja vaan omaa hyötyään.

k-25-2016-4-Risto Lehtinen_pääkuva_240

Rion olympialaisissa elokuussa Risto Lehtinen toimii melonnan apulaisylituomarina ja melonnan paralympialaisten ylituomarina.

Hän kuuluu viiden hengen valiokuntaan, joka kehittää globaalisti ratamelontaa lajina. Lehtinen on kouluttanut 150 kansainvälistä tuomaria ja luonut nykyisen koulutussysteemin, johon sisältyy etiikan opetusta.

– Pyrin karsimaan pois tuomarit, joilla on itsekkäitä tavoitteita. Kaikissa kulttuureissa ei olla lähellä pohjoismaista moraalikäsitystä. Meillä on rima korkeammalla esimerkiksi dopingin suhteen.

– Pidän tästä korkeammasta moraalista, mutta sen seuraajat eivät ole samalla viivalla muiden kanssa. Kun urheilijat ja valmentajat uskovat muiden käyttävän dopingia, tulee kiusaus päästä samalle tasolle, Lehtinen muotoilee.

Kansainvälinen kanoottiliitto ICF ei ole tehnyt tarpeeksi dopingin kitkemiseksi.

– Me saamme tietää käryistä kiertotietä. Olen pettynyt siihen, että ongelman hoitamisessa mennään huonompaan suuntaan.

Dopingseuranta tulee pitkällä vilpintekijöiden perässä. Tulevaisuuden huolena on geenimanipulaatio. Siinä leikitään urheilijoiden terveydellä.

– Yhdysvalloissa urheilijoita ja valmentajia huijattiin tarjoamalla geenimanipulaatiota, joka tuottaa hillittömiä tulosparannuksia mutta hillittömin terveysriskein. Älyttömän suuri osa valmentajista oli valmis tarttumaan tilaisuuteen, hinnalla millä hyvänsä.

Lehmänkaupat ja korruptio nakertavat moraalia

Sympaattinen suomalaistuomari on nähnyt syvältä kansainvälisen urheilun päätöksentekokoneiston, eikä se ole ollut aina kaunista katsottavaa.

– Monet asiat lobataan ja päätetään etukäteen. Kulissien takana tehdään lehmänkauppoja.

Siellä missä raha liikkuu, houkutukset kasvavat suureksi.

– Olen pettynyt kylmään oman edun tavoitteluun suhteessa urheilun ihanteisiin. Mukana on liian paljon pieniä ihmisiä, jotka eivät ajattele urheilun arvoja vaan omaa hyötyään.

– Osa tuomareista ei voi tehdä oman maansa urheilijoita haittaavia päätöksiä, vaikka nämä rikkoisivat sääntöjä. Silloin tulisi laittaa toinen mies tilalle, Lehtinen murahtaa.

Vaikka hän on tehnyt kaikkensa korostaakseen etiikkaa ja reilua peliä, osa tuomaripaikoista jaetaan poliittisin perustein.

– En halua olla enää tukemassa tällaista toimintaa, sanoo ensi vuonna kansainvälisistä tehtävistään luopuva Lehtinen.

– Houkutuksia on ollut minullakin. Olen joutunut moneen kertaan pohtimaan linjaani. Siitä olen ylpeä, etten ole suostunut korruptioon tai toiminut ihanteitani vastaan.

Tuomarin ja valmentajan takana on jo neljät olympialaiset. Pekingin olympialaisiin osallistui kolme Lehtisen valmennettavaa.

Kiinassa kisavalmistelut oli tehty täydellisesti. Brasilialaiset järjestäjätkin lupasivat laadukkaita olosuhteita melontaan, ja myöhemmin he lupasivat korjata pahat puutteet.

–  Riossa vedet ovat todella saastaisia. Urheilijoiden terveys on vaarassa. Vaikuttaa siltä, että joku säästää hirveästi rahaa tai vetää välistä. Monet lupaukset on tehty vain, jotta saataisiin kisat itselle.

Copacabanan uimarannan läheiseen sisäjärveen lasketaan ja heitetään lyhentämättömänä teollisuuden ja yksityisten ihmisten jätteet.

Rehevöityneessä vedessä kasvaa valtavasti ruohoa. Jos sitä tarttuu kanootin keulaan tai pohjaan, peli on menetetty. Radat eivät ole tasavertaisia.

Urheilu yhdistää ihmisiä ja kansoja

Kriittisistä huomioistaan huolimatta Risto Lehtinen arvostaa suuresti olympialaisia ja urheiluaatetta.

Kansainvälinen olympiakomitea painostaa jokaista lajia edistämään tasa-arvoa. Lehtinen on itsekin osallistunut tähän työhön.

– Mikään ei saa olla syrjimisperuste. Uskonto, rotu, sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen eivät erottele ihmisiä. Urheilu on ihmisiä yhdistävä tekijä.

Kehittyvien maiden urheilumahdollisuuksia parannetaan.

– Olympialaiset ovat järjestäjämaalle iso piristysruiske ja taloudellinen impulssi. Suomessakin kansainvälistyminen alkoi olympialaisista.

Terve sielu terveessä ruumiissa

Ensimmäisen suomenmestaruutensa Lehtinen voitti 13-vuotiaana. Rippikoulun jälkeen hän liittyi Lahden seurakuntanuoriin ja isostoimintaan, joka häiritsi kilpamelontaa ja -hiihtoa.

Aloitettuaan tietotekniikan opinnot yliopistossa Lehtinen palasi kilpaurheiluun. Hän treenasi neljä talvea Espanjassa ja pääsi olympiakomitean tuettavien joukkoon.

Vuoden 1993 MM-kisoissa Lehtinen lupasi, että ellei oma kanoottikunta ole finaalissa, hän meloo Kööpenhaminasta kotiin.

– Meloin Itämeren yli syyskuussa. Tiesin riskit. Sillä mainostempulla, jota media seurasi, sain rahoitettua seuraavan talven.

Urheilu-uransa jälkeen it-arkkitehtina työskennellyt yrittäjä omistaa puolet tietotekniikkayrityksestä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme poikaa. Jos urheilu oli vaativaa vääntöä, sitä oli ruuhkavuosina myös yrittäminen.

– Välillä tein tolkuttomasti duunia ja laiminlöin fyysistä kuntoani. Se laski myös henkistä tasoani. Jos ihminen ei ole aktiivinen hengellisesti, hän etääntyy Jumalasta. Se on iso virhe  – silloin eksyt helposti.

– Ruumis on Pyhän Hengen temppeli, jota on velvollisuus arvostaa. Urheilussa olen oppinut, kuinka tiukka sidos hengellä ja ruumiilla on. Terve sielu terveessä ruumiissa – tämä tasapaino pätee urheilun ulkopuolellakin.

Liiat luulot pois palvelijalta

Äkkipysähdys tapahtui vuonna 2013, aivohalvaus. Neljän kuukauden sairaslomalla oli aikaa miettiä.

– Mitä jos olisin kuollut – mitä olisin halunnut tehdä ennen sitä?

Lehtinen osti moottoripyörän ja järjesti vapaa-aikaa.

– En enää suorita yhtä paljon. Harrastan joka päivä hiljaisuutta. Tänä keväänä kahlasin aamuisin läpi Vanhan testamentin ja sitä käsitteleviä kirjoja.

– Henkinen kasvu on tullut tärkeäksi. Ei siinä valmiiksi tule, mutta ainakin voin yrittää.

Kilvoittelija haluaa muuttua ”itsestään liikoja kuvittelevasta ihmisestä hyväntahtoiseksi lähimmäisten palvelijaksi”.

– Haluan jatkuvasti asioita, jotka vievät vaivihkaa eroon Jumalasta. Voin rakastaa lähimmäisiäni vasta kun olen antanut tilaa Jumalan rakkaudelle.

– Herralla on minulle sanottavaa – onko minusta sen kuuntelijaksi? Haluan pienentää itseäni yhä vaatimattomammaksi ihmiseksi, jotta Pyhä Henki voisi vaikuttaa paremmin kauttani, Lehtinen pohtii.

Aivohalvauksesta toettuaan hän halusi saada jumalanpalveluselämänsä säännölliseksi.

Jos joku ihmettelee, miksi mies räplää joka sunnuntai messussa älypuhelintaan, hän tallentaa arkistoonsa päivän virret ja saarnoista pappien ydinsanoman.

Pyhän tekstejä hän pohtii etukäteen.

– Eläydyn Raamatun kertomuksiin sukeltamalla eri hahmojen rooleihin. Kuvittelen tilanteen ja hahmot ja menen niiden sisälle. Saarnasta saa irti paljon enemmän, kun on koukkuja siihen, mitä pappi sanoo. Se syventää jumalanpalveluskokemusta.

Hiljentyminen avaa hengelliset hanat

Aktiivisena toimen miehenä Risto Lehtinen tekee vapaaehtoistyötä kotiseurakunnassaan.

– Tahdon olla osa Kristuksen ruumista. Kristitty tarvitsee yhteisöä. Haluan myös antaa jotain seurakunnalle.

Lehtinen käynnisti viime syksynä helsinkiläisessä Paavalin seurakunnassa ideoimansa Hiljaisuuden illat. Hän tuottaa niihin mietiskelymateriaalin, rukouksia ja tekstejä.

Kävijät saavat materiaalia omatoimiseen hiljentymiseen, halutessaan myös ohjausta. Yhdessä hiljentyminen on eri tavalla liikauttavaa ja herättelevää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, Lehtinen kokee.

– Kynnys tulla kirkkoon on monelle korkea. Hiljentyminen on helppoa. Uskon, että jokaisen kannattaa varata aikaa pysähtymiseen sekä omien ajatusten ja Jumalan kuunteluun.

– Useimmat meistä ovat elämässään matkustajia, jotka ovat tippuneet kuskin paikalta. Menemme virran mukana ja suoritamme elämäämme ulkoisten vaatimusten puitteissa.

Arki täyttyy usein menoista ja tekemisistä, jotka saattavat jättää sielun tyhjäksi.

– Hiljentyminen voi katalysoida sen, että hengellinen hana aukeaa. Se tuo syvyyttä arkeen. Monet meistä ovat unohtaneet tai kadottaneet olemisen merkityksen. Hiljentyminen on askel sisäänpäin, jotta voit ottaa varmempia askeleita eteenpäin.

Meri opettaa melojalle mittasuhteita

Mennään vielä sinne kiikkerään kanoottiin, missä Risto Lehtinen tottui hiljentymään pikkupojasta lähtien.

Teknisesti vaativa laji opettaa intensiiviseen keskittymiseen. Ylimääräiset asiat on suljettava pois mielestä.

– Me kaikki olemme olleet kohdussa, veden sisällä. Melomisen aaltoliike vie takaisin syntymää edeltävään aikaan. Ehkä siksi siihen on niin helppoa jäädä koukkuun, Lehtinen tuumii.

Melonnan rytmi tuudittaa hänet toiseen ulottuvuuteen.

– Kun olet melonut tarpeeksi paljon ja kaikki palaset loksahtavat lopulta kohdalleen, tulet osaksi jotain itseäsi suurempaa. Se voi olla jopa hengellinen kokemus.

Vetten päällä sulavasti liikkuva Lehtinen tuntee luonnossa Jumalan läsnäolon.

– Luonnossa voi havaita jonkinlaisen täydellisyyden: millaisen suunnitelman tämä kaikki onkaan vaatinut! Se pysäyttää ja vakuuttaa minut. Mitä enemmän mietin luontoa ja avaruutta, sitä hiljaisemmaksi se vetää.

Meri auttaa melojaa ymmärtämään ihmisen pienuuden.

– Vaikka minulla olisi miten iso itseluottamus omaan kyvykkyyteeni, meri opettaa, että luontoa vastaan on aivan turha rimpuilla. Joudun menemään sen ehdoilla.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä