14.5.2014Teksti Janne VillaKuva Kira Leskinen

Pappi puhkoo taiteen ja kirkon kuplia

– Taidepiireissä elää yhä ajatus, ettei uskonto kuulu vapaan taiteen piiriin, vaan edustaa kaikkea muuta kuin vapautta. Nykyään katsomusten moninaisuus hyväksytään kuitenkin taidekentässä aivan toisella tavalla kuin ennen, sanoo Taideyliopiston pappi Henri Järvinen.

k-20-2014-04-henri järvinen 3.jpg
- Työssäni pyrin olemaan kuin peili tuleville taiteilijoille, jotka tekevät muotokuvia muista ja itsestään. Haluan pappina olla myös hengellinen matkakumppani, Henri Järvinen sanoo.

Teatterikorkeakoulun ovesta virtaa hermostunutta ja jännittynyttä väkeä. Isossa hallissa verrytellään ja vaihdetaan kuulumisia, odotetaan omaa vuoroa kovissa pääsykokeissa.

Taidealalla kilpailu on armotonta. Parista sadasta antaumuksellisesti teatteriin suhtautuvasta ihmisestä vain muutama pääsee opiskelemaan unelma-alaansa.

Mutta tänään he kaikki kurkottelevat tähtiä ja tavoittelevat suurin odotuksin opintoja ja uraa näyttelijöinä, ohjaajina, dramaturgeina, tanssijoina, koreografeina...

– Todennäköisesti vain yksi heistä tulee elättämään itsensä teatterissa, arvioi Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitospappi Henri Järvinen, 35.

Taidepiirit avautuivat spiritualiteetille

Rauhallinen ja helposti lähestyttävän oloinen pappi katsoo kilvoittelijoita hyväksyvästi myhäillen. Hän on osallistunut taideopiskelijoiden elämään kuuden vuoden ajan.

Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät viime vuonna Taideyliopistoksi, ja Henri Järvinen palvelee niiden kaikkien väkeä.

– Tämä on etuoikeutettu paikka. Pääsen seuraamaan suunnattoman lahjakkaita ihmisiä. Taide on oma tapansa tarkastella todellisuutta, kuin usko. Saan nähdä kiinnostavia esityksiä ja suorastaan yliluonnollisen lahjakkaiden ihmisten kehitystä, Järvinen kommentoi työtään.

Hengelliset teemat putkahtavat ilmoille erilaisista esityksistä ja taideteoksista. Jumala – tai kysymys hänestä – vilahtelee esiin tuon tuosta, Järvinen on huomannut ilokseen.

– Nuoret taiteilijat ovat muuttuneet avoimemmiksi suhteessa spiritualiteettiin, josta he keskustelevat yhä enemmän.

Esimerkiksi näyttelijätyön professori Hannu-Pekka Björkman puhuu vapautuneesti kristillisestä uskostaan. Vielä kymmenen vuotta sitten sellaista olisi tuskin tapahtunut kriittisen teatteritaiteen pyhätössä.

– Kun Björkman pohti taannoin yhdessä tilaisuudessa ”ihmisenä olemisen ammattia”, iso joukko taiteilijoita piti hengellisiä todistuspuheenvuoroja.


Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä