3.3.2016Teksti Janne VillaKuva Vilja Tamminen

Ylenkatsotut tyhjentävät
yhteisömme likakaivoja

k-09-2016-04-Markku Yli-Mäyry 5
Legendaarinen vankilapappi ja terapeutti kertoo työstään muutamana syksyisenä ja talvisena iltana Helsingissä. Viimeinen tapaaminen helmikuussa on hämeenlinnalaisessa hoivakodissa. Markku Yli-Mäyry loukkasi taannoin lonkkansa ja leikattiin. – Kuntoudun kovaa vauhtia ja palaan terapeutin työhön toukokuussa, 74-vuotias mies vakuuttaa.

Vangit ovat lika-astioita, joihin on kaadettu kaikkea sitä pahaa, mitä me tunnemme toisiamme kohtaan, näkee psykoterapeutti-pappi Markku Yli-Mäyry

Hämeenlinnan keskusvankilan vankilapastori teki psykiatri Martti Siiralan kanssa yhteistyötä 20 vuoden ajan. He kehittivät sosiaalipatologista teoriaa siitä, mitä sairaudella on sanottavana yhteisön ongelmista.

Vuorovaikutuksen vaikeudet, ihmisten hylkääminen ja häpäiseminen, puhumattomuus, väkivalta, pelko, viha ja aggressiot siirtyvät aina jonkun yhteisön jäsenen niskaan.

– Ylenkatsotut ihmiset kantavat meidän mustimpia ajatuksiamme ja tunteitamme. Missä tahansa tällainen suojaton ihminen liikkuu, hän imuroi itseensä ympäriltään – kuin viemäri – kaiken yhteisössä salatun. Joku oirehtii, kärsii ja kantaa taakkanaan piilotetun pahan.

Kun aitoa rakkautta ei ole opittu saamaan eikä antamaan, mielihyvää etsitään kauhistuttavillakin tavoilla.

– Monen vangin yhteys omiin tunteisiin on katkennut. Luonnehäiriötä ei ole ehkä koskaan hoidettu. Lapsuudessa koettu henkinen ja fyysinen runtelu traumoineen on taannuttanut henkisiä kykyjä.

Kleptomaani, pyromaani, väkivallan tekijä tai itsemurhan yrittäjä, seksuaalirikollinen, porno- tai peliriippuvainen. Itsensä viiltelijä, sairaalloisen ahne, pakkomielteinen ja helvetinpelkoinen...

– Ne, joilta puuttuu oma minuus ja omantunnon ohjaus, ohjautuvat ulkopuolelta. He ovat kuin karjaa, jota on helppo houkutella. Sairaudet ja pakkomielteet pitävät heitä edes jotenkin koossa, kunnes tilalle tulee jotain parempaa.

Sukupolvien syntien ja yhteisön tai perheen pinnan alle piilotetun pahuuden ja traumojen taakankantajia on vankiloissa, mielisairaaloissa ja vaikkapa ravintoloissa, joissa rakkautta vaille jääneet myyvät rakkauden korviketta tai metsästävät mielihyvää, jota ilman eivät kestä elää.

Taakkojen kantajia ei saa jättää yksin vastuuseen pahasta, vaan vastuu ja taakat on jaettava, Yli-Mäyry korostaa.

– Rakkaudetta jääneet eivät välttämättä kykene rakastamaan – rakastamisen kyky vaatii rakastetuksi tulemista. Lähimmäisenrakkaus ei ole mistään tutkinnoista kiinni, vaan sitä voi välittää ihan tavallinen ihminen. Rakkautta ei voi opettaa, vaan sitä tartutetaan.

Aito kohtaaminen voi avata paatuneenkin ihmisen sielun ja mielen.

– Kun toiseen ihmiseen saa syvän kontaktin, hän saattaa aueta niin kuin Jumala räjäyttäisi tien sielun syvimpään kerrokseen.

Tämä juttu on katkelma. Lue Markku Yli-Mäyryn haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta 9/2016!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä