21.6.2016Sanat ja kuva Anu Heikkinen

Puutarhassa tuntuu paratiisin tuoksu

k-25-2018-12-Johanna ja Juha 2

Vanhan maatalon rehevässä puutarhassa kasvavat rinnakkain kaunokit, laukat ja hiirenvirnat. Johanna ja Juha Tanskalle omenapuiden katveessa on avautunut näköaloja myös sielun puutarhaan.

Puutarhan ylle ropisee ensimmäinen kesäsade. Viikkoja jatkuneen auringonpaisteen kuivattama maa imee ahnaasti jokaisen pisaran. Saattaa melkein kuulla, kuinka vesi pulppuaa vanhojen omenapuiden janoisista juurista kohti oksia ja lehtiä.

Raikas sadekuuro saa Johanna ja Juha Tanskan hymyilemään: vihdoinkin!

Puolivilli puutarha ja ympärillä levittäytyvät pellot saavat virvoitusta, ja puutarhan hoitajille tarjoutuu huoleton hetki – ainakin kastelun osalta. Joskus voi heittää mielestään myös ne sata muuta tehtävää, jotka odottavat toimeen tarttumista.

– Sen olemme ainakin oppineet, että keskeneräisyyttä pitää sietää. Puutarha ja elämä eivät koskaan tule täysin valmiiksi, pariskunta toteaa hymyillen.

Johanna ja Juha Tanska ovat huomanneet, että puutarhanhoitoonkin voi löytää hengellisen ulottuvuuden. Puutarha avaa mahdollisuuden tietoiseen läsnäoloon, joka hiljentää pörräävät ajatukset. Siellä saa haistaa, maistaa, katsella ja kuunnella.

– Kristittyinä uskomme, että Jumala on kaikessa läsnä, myös aineellisessa todellisuudessa. Tästä on tullut minulle tärkeä ajatus, Juha sanoo.

Paratiisikertomuksessa ihmiset ovat alasti eivätkä häpeä sitä. Johannan mieleen kertomus tuo sen, kuinka ihminen on rakentaa selviytymismekanismeja peittämään sitä, mikä ei ole tullut hänessä nähdyksi, ja niitä kipuja, joita ei kykene katselemaan.

– Paratiisi on kuva siitä, että voisimme luopua kaikesta mikä peittää, olla turvassa ja päästä arvostamaan ja rakastamaan alkuperäistä itseämme, hän sanoo.

Lue lisää Sanasta 25-26/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä