2.1.2014Teksti Hellevi PoutaKuva Jani Laukkanen

Raamattu on minulle kirja rakkaudesta

K-01-2014-4-Ville Virtanen  HYMY04
Ville Virtaselle Raamattu on kirja rakkaudesta. Raamattu vaatii kuitenkin kaikki sukutarinansa ja tapahtumansa, jotta rakkauden sanoma tulee kirkkaaksi.

Näyttelijä ja kirjailija Ville Virtasen hengellinen tie alkoi jumalattomuuden kokemuksesta, joka oli musta, syvä ja toivoton.

Ville Virtanen erosi evankelisluterilaisesta kirkosta, kun hän oli ehtinyt käydä jo rippikoulunsa. Eroon hän päätyi uskonnonopettajansa vuoksi niin kuin kymmenisen luokkakaveriaankin. Villelle valkeni, miten epäoikeudenmukaisesti opettaja kohteli oppilaitaan, ja se oli hänelle liikaa.

Myöhemmin Ville liittyi takaisin evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nykyisin hän kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Hän sanoo, että se sopii hänen luonteelleen paremmin.

– Afrikassa pääsin kerran seuraamaan baptistien jumalanpalvelusta. Ilo oli ylitsepursuavaa, yhteisöllisyyden tunne käsin kosketeltavaa. Silti olin iloinen siitä, että sain istua takarivissä tarkkailemassa eikä kukaan vaatinut minua laulamaan tai julistamaan. Minulle on luonteenomaista laittaa ovi perässä kiinni ja hiljentyä yksin.

– Olen kokenut, että suhde tyhjyyteen, hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen on ihmisenä olon ydinkysymys. Ja myös hengellisyyden: onko tyhjyys elävä vai kuollut, onko hiljaisuudessa vuorovaikutusta?

Ville arvostaa ortodoksisen kirkon traditiota. Se ei muutu maailman mukana eikä kilpaile miellyttämisessä. Villelle on tärkeää myös sen filosofinen puoli. Ortodoksisessa kirkossa oppi-isien pohdinta on jatkunut sukupolvesta toiseen. Oppipoika on jatkanut siitä, mihin oppi-isä on jäänyt.

Koska jumalanpalvelus toistuu samanlaisena, itseään voi mittailla sen mukaan, mitkä asiat palveluksessa milloinkin nousevat erityisesti esiin: kuvat, tuoksut, laulun harmonia ja sävelet. Ja tärkein kaikista: mitkä sanat nousevat esiin.

Ville huomauttaa, että sana on ihmisen tärkein rakennuspalikka. 

– Kun lukee uudelleen jotain Raamatun kohtaa, sen huomaakin avautuvan uudella tavalla. Jostakin lauseesta löytyy sana, jota ei ole pitänyt ennen olennaisena, mutta tällä lukukerralla se muljauttaakin kaiken uusiksi.

– Luin esimerkiksi monta kertaa, että ota ristisi ja seuraa minua, kunnes kerran huomasin, että siinähän lukee, että ota ristisi joka päivä ja seuraa minua.

– Ymmärsin, että eihän tämä valmiiksi tule. Joka päivä pitää aloittaa alusta ja yrittää koko sielullaan hahmottaa, mitä elämä haluaa tänään opettaa.

Lue haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta 1/2014


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä