7.1.2015Teksti Anu HeikkinenKuva Jani Laukkanen

Rakkauden arvoinen

Syvästä masennuksesta ja asunnottomuuden uhasta selviytynyt Susanna Itkonen löysi lähimmäisenä olemisesta merkityksen elämälleen.

k-02-2015-4-Susanna Itkonen 03

Kolme vuotta sitten lokakuussa Susanna Itkonen seisoi Helsingissä Hakaniemen torilla ja kuunteli puheita asunnottomuudesta. Meneillään oli valtakunnallisen Asunnottomien yön tapahtuma.

Itkonen tiesi jotakin siitä, mistä torilla puhuttiin. Hän itse oli vaarassa joutua kadulle jo toista kertaa elämässään.

– Mietin, miten ihmeessä olin taas joutunut tähän tilanteeseen. Elämä tuntui pysähtyneen. En tiennyt, minne menisin ja mitä tekisin elämälläni, hän kertoo.

Nyt Itkonen istuu teekupin ääressä Herttoniemen kirkolla itäisessä Helsingissä. Hän on onnekas, sillä hänellä on oikeastaan kaksi kotia: toinen lyhyen matkan päässä kirkolta ja toinen juuri täällä, seurakunnassa.

– Muutin Herttoniemeen pari vuotta sitten. Täällä olen löytänyt aivan uuden elämän, hän sanoo.

Yksinäinen
pudotus

Uusi elämä merkitsee Susanna Itkoselle paitsi kotia, myös merkitystä ja kutsumusta. Sitä ennen hän joutui kulkemaan syvien laaksojen kautta.

Taustalla olevista tapahtumista Itkonen puhuu varovasti, lyhyin lausein. Hän koki nuorena seksuaalista väkivaltaa.

– Halusin unohtaa kamalat kokemukset. Aloin seurustella, opiskelin sosiologiaa ja menin töihin, Itkonen kertoo.

Sitten syvälle painetut asiat alkoivat nousta pintaan. Itkonen alkoi saada paniikkikohtauksia ja masentui. Voimat olivat vähissä, keskittymiskyky katosi ja mukavatkin asiat menettivät merkityksensä. Pelkkä olemassaolo vei kaiken energian. Kaupassa käyminen oli suuri saavutus. Elämä kapeni kodin seinien sisälle.

– Minun oli hirveän vaikea tajuta itse, että olin sairas. Vasta sietämätön tuska pakotti hakeutumaan turvaan avun piiriin.

Lue koko juttu Sanasta 2/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä