19.1.2017Teksti Heli Karhumäki

Sanan uudet kolumnistit

Luvassa sydäntä ja särmää

Tuttujen kolumnistien joukkoon liittyy tänä vuonna neljä uutta kirjoittajaa: mainosalalta keikkasuntioksi hypännyt Minna Rönkkö Helsingistä, bloggaava juristi Sakari Timonen Pohjois-Karjalasta, vilkasmietteinen piispa Kaarlo Kalliala Turusta sekä toimittajataustainen pastori Satu Kreivi-Palosaari Oulusta.

Sanan kymmenestä kolumnistista neljä on uusia. Kalliala ja Kreivi-Palosaari kirjoittavat tutulla kolumnipaikalla sivulla 8, jossa entisinä jatkavat kirjailija Maija Nyman, ihmisoikeusjuristi Ville Hoikkala, politiikkaan erikoistunut mediavaikuttaja Taneli Heikka, vapaa evankelista Pekka Maaranen, journalistikonkari ja pappi Tapani Ruokanen sekä kirjailija Laura Honkasalo.

Minna Rönkkö ja Sakari Timonen kirjoittavat vuoroviikoin uudella kolumnipaikalla sivulla 14.

Keitä nämä uudet kolumnistit ovat, ja millaisia näkökulmia heiltä on luvassa?

Sakari Timonen

Sakari Timonen (Kuva: Erno Soralipas)

Juristi sukeltaa Raamatun viisauteen

Sakari Timonen, 59, on Helsingistä Pohjois-Karjalan Juukaan paluumuuttanut juristi, joka tunnetaan kirpeästi kantaa ottavista blogikirjoituksistaan nimellä Uuninpankkopoika. Sosionomi ja oikeustieteen kandidaatti teki virkamiesuransa muun muassa Tiehallituksen ylitarkastajana ja Helsingin apulaiskaupunginsihteerinä.

Nuorempana veri veti pitkille reissuille Eurooppaan ja kaukomaille, ja töitä hän on paiskinut myös haudankaivajan apulaisena, taksikuskina, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja avustajana oikeudenkäynneissä.

Timosen jyrkkäsävyiset tylytykset alkoivat liki seitsemän vuotta sitten, ja nettitaivaan tähti kerää nykyisin kuukausittain puolisen miljoonaa lukijaa. Hän ruotii yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syitä ja oikoo rasistisia valheita. Sivistynyttä ironiaa hän maustaa sitaateilla kirjallisuudesta ja elokuvista.

Sanan lukijoille Timonen tuli tutuksi elokuussa 2016 isossa haastattelussa. Kirkon jäsenenä Timonen on erakkouteen taipuvainen seurakuntapassiivi, mutta Raamatun monipuolinen viisaus kiehtoo häntä.

– Joskus 2000-luvun alussa luin Raamattua enemmänkin ihan yleissivistyksen takia, ja kirjasin silloin muistiin lukemani herättämiä ajatuksia.

Sanan kolumnistina hänet on kutsuttu kirjoittamaan siitä, miten Raamatun sanomaa voi soveltaa tässä ajassa. Palstaa julkaistaan joka toinen viikko nimellä ”Äreä juristi lukee Raamattua”.

Kutsu kolumnistiksi yllätti Timosen, ja ensimmäistä kertaa elämässään hän koki hetken tyhjän paperin kammoa.

– Itsestään selvää on, että blogieni joskus jopa ilkeä tyyli ei sovi. Haluan jakaa lukijoille Raamatun ajattomia viisauksia, mutta tulkinnat ovat tietenkin omiani. Vanhat tavat istuvat kuitenkin sitkeässä, joten en takaa etteikö ironiaakin joskus livahtaisi mukaan.

MinnaMinna Rönkkö (Kuva: Jani Laukkanen)

 

Uranainen lähti kirkon töihin

Minna Rönkön aikeet kirjoittajana ovat päinvastaiset kuin useimmilla kannanottoja tykittävillä kolumnisteilla. Mrs. Middleage eli ”Rouva Keski-ikä” ei aio ottaa kantaa mihinkään.

– Maailmassa on aivan liikaa mielipiteitä. Niitä on netti niin pullollaan että ahdistaa! En halua muuttaa maailmaa, vaan näyttää ihmisille, mitä hyvää siinä on jo nyt.

Ikuista nuoruutta ihannoivassa maailmassa Rönkkö, 49, on poikkeus, sillä hän heittäytyi jo vuosia sitten iloisesti keski-ikäisen naisen rooliin. Bloggaajanimen alla hän julkaisee huumorin täyttämiä kirjoituksia, joissa vaihdevuosiaan elävä nainen tutkii hämmästellen maailmaa, toilailee ja pyytää anteeksi, shoppailee ja kasvattaa lasta, pyyhkii välillä kyyneleitä ja lopulta nauraa itselleen.

Saarijärvellä Keski-Suomessa syntyneen Rönkön isä oli vapaakirkollisesta suvusta, äiti ja sisarukset luterilaisia. Minna kasvoi luottamukseen armolliseen Jumalaan, mutta kapinoi isänsä tiukkoja syntikäsityksiä kohtaan.

Tuoreen ylioppilaan eteen vuonna 1986 lennähti onnenkantamoinen, kun Saarijärven ylpeys, mainostoimisto Womenan omistaja Kirsti Paakkanen etsi toimistoemännän sijaista. Hän otti kotipitäjän tytön riemuissaan vuoden pestiin, ja sieltä Rönkkö pääsi eturivin mainostoimistoon PHS:aan puhelinvaihteen hoitajaksi. Hän opiskeli välillä kaupallista alaa ja viestintää, ja eteni mainostalossa 15 vuodessa palkituksi mainonnan suunnittelijaksi.

Puoliso Markku Rönkkö löytyi samasta toimistosta, ja kun pitkään toivottu lapsi syntyi, 36-vuotias tuore äiti oli valmis jättämään mainosalan. Hän rakasti luovaa työtä, mutta stressaavalla alalla työt pyörivät mielessä yötä päivää.

Menestyksen vuosina Rönkkö oli ajautunut kauas kirkon elämästä.

– En kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut uskoani Jumalaan enkä koskaan voinut ymmärtää, miksi jotkut ahdistuvat Jeesuksesta. Hänhän on Hyvä Paimen, jota kenenkään ei tarvitse pelätä.

Minna ja Markku menivät naimisiin kirkossa ja Lauri-poika kastettiin. Kaipaus Jumalan puoleen näkyi pienissä asioissa.

– Pidin lompakossa mummoni antamaa kirjelappusta, jossa luki ”Jumalan siunausta Minnalle toivoo Elli-mummu”. Ostelin kirppareilta Jeesus-tavaraa ja Stockmannilla annoin rahaa Pelastusarmeijan lippaaseen saadakseni kuulla sanat ”Jumalan siunausta”.

Seurakunnan perhekerhon kautta löytyi tie takaisin kirkon yhteyteen. Perheen mökkipaikkakunnalla Kustavissa Rönkkö alkoi käydä kirkossa joka sunnuntai saadakseen lepohetken vauvanhoidon lomaan. Hän nautti luterilaisen kirkon rauhallisesta messusta, ja alkoi ajan mittaan kiinnittää huomiota suntion kauniiseen, vähäeleiseen tapaan tehdä palvelutyötään.

Noina vuosina Rönkkö vietti pitkiä aikoja Saarijärvellä hoivaten Parkinson tautia sairastavaa äitiään ja syöpää sairastavaa isäänsä. Näiden viimeisinä vuosina hän ehti käydä läpi elämän isoja kysymyksiä.

Kun Lauri-poika meni kouluun, Rönkkö löi ammattipiirit ällikällä ja opiskeli suntioksi. Valmistuttuaan hän on tehnyt talvikaudella keikkasuntion töitä Helsingin tuomiokirkossa, kesäisin Kustavissa.

– Työ on konkreettista jokapaikan häärään hommaa, mutta siinä on myös hengellinen puoli. Kun esittelen kirkkoa tai ihmiset kysyvät kysymyksiään, kerron myös, mistä kristinuskossa on kysymys: siitä että pääsiäisenä Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme, syntiemme tähden.

Rönkkö ei pidä itseään julistajana, vaan tavallisena kristittynä, joka voi jakaa kokemuksiaan arkiuskosta. Luottamus Jumalaan on perustana kohtaamisissa, anteeksipyynnössä, kiitollisuudessa tai johdatuksen kokemuksissa.

Vaikeat vuodetkin ovat osa elämänkaarta, jossa kaikki meni lopulta oikein.

– Odotimme lasta pitkään, mutta nyt tuntuu, että niin pitikin. Olen niin putkiaivoinen, etten olisi osannut yhdistää kunnianhimoista uraelämää, lapsenhoitoa ja vanhempieni hoivaamista. Nyt olen saanut tehdä kaiken vuoron perään, täysillä. Ja kun saan olla vielä suntio ja Sanan kolumnisti, ei kai ihminen voi enempää pyytää!

 

Kaarlo Kalliala

  

Piispa ei pelkää ajan ilmiöitä

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala, 64, tunnetaan nopeasti välähtävästä huumoristaan ja kyvystään löytää yllättäviä näkökulmia tuttuihin asioihin. Elämänmakuisissa kirjoituksissa vilahtavat toisinaan myös paapan kolme lastenlasta.

– Piispa on kolumnistiksi aika outo olio, hän sanoo.

– Kolumnistin sopii olla teräväreunainen, mutta piispa puolestaan on yhteyden virassa. No. Yritän yhtä kaikki sanoa jotakin, mutta ennen kaikkea haluan pysyä asiassa ja kunnioittaa itse kutakin ihmistä.

Vasta vihittynä pappina 24-vuotiaana Kalliala teki vain muutaman kuukauden seurakuntapapin töitä, siirtyi sitten useammaksi vuodeksi dogmatiikan assistentiksi ja Rotterdamiin merimiespapiksi. 1990-luvun syvimmän lama-ajan hän toimi Turun ja Kaarinan diakoniajohtajana.

Kallialaa kiitetään helposti lähestyttäväksi ja sydämelliseksi mystikoksi. Körttitaustastaan huolimatta Kalliala ei vieroksu suoraa puhetta uskoon tulosta tai Jumalan kohtaamisen kokemuksista.

Kalliala on syvästi sitoutunut rakentamaan rauhaa eri tavalla ajattelevien kanssa, ja hän on viime vuosina kutsunut säännöllisesti eri uskontojen edustajia kotiinsa keskustelemaan. Halutessaan hän kykenee myös terävään kritiikkiin.

Tällä viikolla Kalliala tapaa Roomassa paavin, ja Kallialan pyynnöstä tapaamisen ohjelmassa on ensimmäistä kertaa myös Vatikaanin uskontodialogineuvoston tapaaminen. 

Kalliala edustaa Suomea myös Euroopan uskontojohtajien neuvostossa (ECRL) ja toimii USKOT ry:n (Uskontojen yhteistyöfoorumi Suomessa) hallituksen varapuheenjohtajana.

 

 

Satu Kreivi-Palosaari


Papin kutsumus vei mennessään

Pastori Satu Kreivi-Palosaari, 49, on syntyisin Länsi-Lapin Pellosta. Perhe eli kirkon piirissä, mutta ei kuulunut seudun lestadiolaisiin. Rippikouluikäisenä hän koki kotiseutunsa hengellisen julistuksen ahdistavaksi ja otti etäisyyttä kirkkoon. Jeesuksen hän tunsi silti aina todelliseksi.

Toimittajan töitä löytyi opintojen jälkeen Pohjois-Savosta Iisalmesta 21-vuotiaana, ja siellä hän perusti perheen. Hän kävi juhlapyhinä kirkossa ja vei lapsensa pyhäkouluun, mutta ei löytänyt polkua Jumalan luo.

28-vuotiaana iski olemassaolon tyhjyyden kokemus.

– Eräänä yönä ajauduin kokemukseen, jossa minun oli vastattava johonkin, joka oli edessäni. Vastasin ”kyllä”. Sen jälkeen kaikki alkoi tulla ihanan eläväksi. Löytyi armollinen Jumala ja elämän merkitys.

Tie vei seurakunnan aktiiviksi ja kirkkovaltuustoon. 35-vuotiaana hän muutti avioeron jälkeen lapsineen Ouluun Kalevan toimittajaksi, päätyi naimisiin pastori Markku Palosaaren kanssa ja uusperheen äidiksi. Avioparille syntyi vielä yksi yhteinen, Uuno.

– Kun äitini kuoli, olimme seitsemän sisaruksen kanssa hänen vuoteensa ympärillä. Yksi sisarista antoi minulle virsikirjan ja pyysi: ”Piä sie meille rukkoushetki”.

Pappiskutsumus oli jo kytenyt, mutta tämä hetki sytytti sen roihuun. Hän lähti Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun lukemaan teologiaa ja opiskeli raivokkaalla vauhdilla kaksi vuotta, kunnes elämään jysähti pommi. Uuno-pojalla todettiin harvinainen aineenvaihduntasairaus, AGU-tauti, joka johtaa etenevään kehitysvammaisuuteen.

– Se oli kauhea kriisi, mutta sain voiman viedä opinnot loppuun. Papiksi vihkiminen 45-vuotiaana oli eräänlainen uusi syntymä, kotiinpaluun kokemus. Olin perillä siellä, minne olin lapsesta saakka ollut matkalla.

Elämä Uunon kanssa on osoittautunut sairauden murheista huolimatta riemukkaaksi matkaksi. Pojan havainnot ja kysymykset maailman ihmeiden edessä ovat puhuttelevia, ja äiti jakaa pojan viisautta netissä ja ensi syksynä ilmestyvässä kirjassa.

Kreivi-Palosaaren kirjoituksia kiitetään lempeiksi ja hoitaviksi.

– Olen itse aika kovia polkuja astellut ja kärsimyksissäni Jumalan armon kokenut. Kun en omin voimin pärjää, en halua olla toistenkaan taakkoja lisäämässä. Jospa se jotenkin välittyy?

 

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä