18.8.2016Teksti Janne VillaKuva Sampo Korhonen

Hotellit vaihtuivat hiljaisuuteen

sarienkkeläHuippuhotelleissa saattoi olla viisi tai jopa seitsemän tähteä, mutta lopulta nekään eivät enää riittäneet hotelliketjun myyntijohtajalle Sari Enkkelälle, 48.

– Bling, bling – kaikkeen kimallukseen ja työsuhde-etuihinkin turtuu! Sosiaalisena tyyppinä tykkäsin valtavasti ihmisten kohtaamisesta, mukavista kollegoista ja työni sisällöistä, mutta kaipasin jotain muuta, hän kertoo.

Hän muistaa yhden käänteentekevän kokouksen Kööpenhaminassa. Illallistilaisuudessa oli hienoja esiintyjiä ja hulppeat tarjoilut.

– Nuorten kollegojeni silmät paloivat, mutta minä mietin, mitä täällä teen. Se kaikki makea ja hieno ympärillä ei tuntunut enää fantastiselta, vaan olin maistanut sitä liikaa. Tunnistin olevani vanha partiotyttö – mittakaavani oli palaamassa pienimuotoisempaan elämään päin.

– Sydän ei enää laulanut entiselle työlle. En ollut sama tyyppi kuin 20 vuotta sitten mennessäni niihin hotellihommin.

Nelikymppisen naisen oli etsittävä elämäänsä uutta suuntaa sekä uralla että hengellisesti, vaikkei vanhassakaan viitekehyksessä ollut valittamista. Lue Sanasta 33/2016, millaisen tien Sari Enkkelä kävi hiljaisuutta etsiessään


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä