31.1.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Silmistä näkyy ettei maailma ole valmis

Maria Immonen
-Kirkon työ etsiytyy heikon ja sorretun luo niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Maria Immonen kommentoi lähetystyöhön kohdistunutta kritiikkiä.

Maria Immonen kiertää haasteellisimmilla lähetyskentillä ja kehitysavun katvealueilla. Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö on tottunut näkemään kaikenlaista kurjuutta ja jättämään sen taakseen, sillä maailman murheita ei voi kantaa mukanaan. Mutta jotkut ihmiset painautuvat mieleen.

Liikennevaloissa Etiopian Addis Abebassa auto pysähtyi ison risteyksen liikennevaloihin. Ympärille kerääntyi tavalliseen tapaan kerjäävä ja kaupusteleva lapsilauma.

– Se on epämiellyttävä tilanne. En yleensä katso kerjäläisiä päin. Sillä kertaa vilkaisin kuitenkin vahingossa yhden nuoren, noin12–13-vuotiaan tytön silmiin. Tyttö oli todella surkean näköinen hakattuine naamoineen, ja hänellä oli pieni vauva mukanaan.

– Koin hetken ajan, että katsoin Kristusta silmiin. Sitten tuijotin taas varpaisiini, ja se Kristus jäi sinne. Kelasin tyttöä monta kuukautta. Kun köyhyys pääsee oman ihon alle, se on epämiellyttävää. Kurjan ja pahoinpidellyn ihmisen todellisuus on raskasta kohdata.

Tajuntaan iskostui myös Sierra Leonessa tavattu esimurrosikäinen tyttö. Hän liimautui Marian kylkeen eikä jättänyt hetkeksikään rauhaan. Tyttö piti kädestä kiinni ja hymyili vieressä.

– Hänet oli moneen kertaan hakattu ja raiskattu. Ihmiskohtalot ovat joskus hirveitä. Minun pitää etäännyttää itseni yksilöistä, jotta jaksan tehdä työtäni. Silti on terveellistä, että karu todellisuuskin hiipii aina välillä sisään jostakin raosta.

Suomen kirkon ulkomainen työ ei ole vain hyvän sanoman julistamista, vaan sillä on runsaasti positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomalaislähetit toimivat monin tavoin köyhien auttamiseksi avun saajien vakaumuksesta välittämättä.

– Lähetysseura työskentelee sellaisten hyljeksittyjen ihmisryhmien kanssa, joita kukaan muu ei halua kohdata. Paneudumme köyhyyden rakenteellisiin syihin. Kirkon ulkomainen työ on vallankumouksellista!

– Esimerkiksi jossain Mekongin syrjäseudulla Lähetysseura löytää etnisen vähemmistön, jonka jäsenet ovat ihmiskaupan uhreja. Etsimme ihmisiä, joista kukaan ei välitä, ja teemme pitkäjänteisesti työtä heidän kanssaan. Kun sorrettujen ihmisten itsetunto kohoaa, he alkavat taistella olojensa parantamiseksi.

Lähetystyöstä puhutaan usein Suomessa kuin jostakin pakanalliseen menneisyyteen kuuluvasta kummajaisesta. Maria Immosen mukaan kirkon ulkomainen työ on kuitenkin pohjimmiltaan aivan samanlaista kuin kotimainen työ. Sitä tehdään vain globaalissa viitekehyksessä.

Lue koko haastattelu Sana-lehdestä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä