19.2.2014Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Sukupolveni janoaa elämään merkitystä

– Minussa ei tapahdu kristittynä mitään muutosta pelkän kirkollisveron maksamisen kautta, ellen koskaan itse kohtaa ja auta tukea tarvitsevia ihmisiä, toteaa Toisenlaisen hiihtoloman organisoinut tutkijapappi Marjaana Toiviainen.

k-08-2014-04-Marjaana Toiviainen.jpg
Marjaana Toiviainen järjesti Toisenlaisen hiihtoloman, jolloin asunnottomia majoitetaan yksityiskoteihin.

Lundin yliopistoon teologian väitöskirjaansa tekevä mutta Helsingissä parhaillaan asuva Marjaana Toiviainen, 28, osaa monia kieliä, esimerkiksi swahilia. Viestintää opiskellut valtiotieteiden maisteri ja teologi on turvautunut silti viime viikkoina varsin yksinkertaisiin ja itse keksittyihin sanoihin.

– Persona, tuut, tuut!

Marjaana Toiviainen matkii kerrostalon summerin tuuttausta. Toisessa päässä puhelinta on Romanian romanikerjäläinen Vasile.

Marjaana yrittää selittää Vasilelle, että hänen kotiinsa on tulossa henkilö, joka hakee pois Ikean kaapin. Ostajalle on avattava ovi. Jotenkin asia menee perille.

Vasile asuu vaimoineen Toiviaisen yksiössä Helsingissä. Marjaana törmäsi heihin romanikerjäläisille suunnatussa kahvilassa ja tarjosi pariskunnalle sijan kodistaan.

Kämppiskolmikolla ei ole yhteistä kieltä.

– Heillä on hyvä huumori ja meillä on ollut törkeän hauskaa. Tunnen heidän musiikkimakunsa ja lapsensa. Minä olen muuttunut ja saanut paljon heiltä, Marjaana Toiviainen vakuuttaa.

Hän on ideoinut ja organisoinut Toisenlaisen hiihtoloman, jolloin asunnottomia majoitetaan yksityiskoteihin. Tempauksen tarkoituksena on saada kansalaiset hetkeksi pois mukavuusalueeltaan ja asunnottomat pois pakkasesta.

Facebookin kautta kerätään asunnottomille täsmälahjoituksia, kuten kenkiä ja vaatteita.

Vapaaehtoistyö on organisoitu surkeasti

Marjaana Toiviainen ei ole innostunut ajattelutavasta, jossa diakonia, ihmisten konkreettinen auttaminen ja hyvän tekeminen ulkoistetaan organisaatiolle ja sen ammattilaisille.

Kun yksittäinen, auttamishaluinen seurakuntalainen menee tarjoamaan palveluksiaan, hänelle ei välttämättä keksitä seurakunnassa mitään mielekästä tekemistä.

– Kirkon vapaaehtoinen diakoniatyö on organisoitu surkeasti. Tämä on ihan hirveää pelleilyä! Kirkko palvelee lähinnä rakenteiden tasolla. Maksan kirkollisveroni ja joku ammattilainen käy sitten paikassa x auttamassa henkilöä y.

– Sukupolveni janoaa, että meillä olisi jotain merkitystä ja tehtävää tässä maailmassa. Kirkolla olisi kaikki avaimet käsissään näiden tarjoamisessa. Mitään parempaakaan yhteisöä ei ole. Ihmiset täytyisi toivottaa tervetulleiksi kirkkoon laittamaan maailma vapisemaan, Toiviainen tykittää.

Reservaatissa paljon rakkautta ja ongelmia

Tavallisesta luterilaisperheestä Savonlinnasta kotoisin oleva Marjaana Toiviainen näyttää tehneen elämässään rohkeita ja epätavallisiakin ratkaisuja.

Savonlinnan taidelukio antoi onneksi originellille ja lahjakkaalle nuorelle naiselle tilaa hengittää vapaasti. Myös matkustaminen on avartanut elinpiiriä siitä lähtien kun Marjaana pääsi 12-vuotiaana englantilaiselle maatilalle luomaan lantaa.

Lukiokesinä hän kiersi Eurooppaa. Valtiotieteiden ja teologian opiskeluaikoina yksi lukuvuosi kului Tansaniassa.

Välillä hän kierteli Kanadaa ja meni toimittajaksi suomalaissiirtolaisten lehteen. Toiviainen rakastui tuolloin Amerikan intiaanin, joka asui reservaatissa.

– Meillä oli paljon rakkautta. Reservaatissa korkeakoulutetulla valkoisella naisella ei ollut aluksi paljon luottopisteitä, mutta hankin niitä menemällä metsälle, kalaan ja marjoja keräämään.

Reservaatissa varsinkin miehen isoäidistä tuli Marjaanalle hyvin läheinen, vaikkei heilläkään ollut yhteistä kieltä.

Toisaalta reservaatin yhteisö oli traaginen ja moniongelmainen: alkoholisteja, narkomaaneja, rikollisia ja työttömiä.

Lue koko haastattelu Sanasta numero 8


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä