20.10.2016Teksti Janne VillaKuva Sampo Korhonen

Suntiot ovat kovaa jengiä

– Näyttelijään kohdistuu usein voimakas huomio, mutta suntion pitää pitkälti sammuttaa oma persoonansa ja toimia hienovaraisesti taustalla. Me mahdollistamme seurakuntalaisille kauniin hetken ja muille kirkon työntekijöille hyvät työolosuhteet, sanoo näyttelijä ja suntio Sara Paavolainen.

_DSC6890_valmis

Näyttelijätär osaa toki olla dramaattinen ja hän on tottunut huikeisiinkin erikoistehosteisiin, mutta Sara Paavolaisen haastattelussa normirajat ylittyvät, kirjaimellisesti kirkkaasti.

– Ajattelen Jumalaa hyväntahtoisena Henkenä, joka katsoo ihmistä rakkaudellisesti. Ihmisillä on voimakas tarve ajatella itseään tämän Kolmannen osapuolen kautta ja heijastaa uskoa häneen elämällä oikein ja kauniisti.

– Ihmisen parhaat pyrkimykset liittyvät ajatukseen Jumalasta. Jeesuksen opetukset ovat ikään kuin koodi ja usko on myös metodi, Paavolainen spekuloi – ja samassa hänen lauseensa katkaisee salamanisku. Pum!

Salamointi on harvinaista lokakuisena iltana, mutta niin vain se valaisee yhtäkkiä koko taivaan Pohjois-Helsingin yllä.

Vuoden päivät suntiona työskennellyt Paavolainen palaa uskonnonfilosofian sfääreistä maanläheisempään teemaan. Hän on saanut edellisviikolla valmiiksi suntion opintonsa.

Monen keski-ikäisen naisnäyttelijän tavoin Paavolaisen työt vähentyivät ja hänen oli pakko hankkia toinenkin ammatti.

– Pidän itseäni yhä hyvänä näyttelijänä. Yritän pysyä älyllisesti virkeänä ja hyvässä kondiksessa niin että, jos Luoja suo, voin palata eläkkeellä näyttelijäksi. Vanhalla naisnäyttelijällä on taas töitä.

Lue koko juttu Sanasta 42/2016


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä