1.2.2018Teksti Anu HeikkinenKuva Anne Majurin kotialbumi

Sydämellä kuulee paremmin

annemajuri

Rakkaus voittaa kaiken. Kuuro etiopialainen Isak-poika valloitti tiensä Anne Majurin sydämeen. Heidän välilleen syntyi ystävyys, joka on ylittänyt kaikki raja-aidat ja muuttanut molempia.

Joulukuu 2014, etiopialaisen kuurojenkoulun piha, suomalainen nainen, pieni surullinen poika ja katse, joka ylsi sydämestä sydämeen. Tämä ohikiitävä hetki muutti Anne Majurin ja silloin 7-vuotiaan Isakin elämän tavalla, jota kumpikaan ei osannut aavistaa.

– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Välillemme syntyi heti uskomaton yhteys. Isak vaistosi sen, että joku välitti hänestä, pysähtyi hänen kohdallaan ja huomasi hänet. Siitä alkoi meidän tarinamme, Anne Majuri kertoo helsinkiläisessä kahvilassa.

Nyt Annen ja hänen pienen ystävänsä välillä on kuusituhatta kilometriä. Rakkaudessa mitattuna välimatkaa ei ole lainkaan. Harvojen tapaamisten välillä ystävykset ikävöivät toisiaan, ja jokainen viesti ja Skype-puhelu on suuri ilon aihe.

– Rakkaus ei katso ikää, kulttuuria tai kotimaata. Tärkeintä on kohtaaminen. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta rakkaudessa on ihan oma kielensä. Silti tajusimme, että tässä on ihminen, jota minä ymmärrän, ja hän ymmärtää minua.

Rakkauden suihkussa

Etiopia on Anne Majurille tuttu maa, sillä hänen siskonsa Heidi Majuri on työskennellyt lähes viidentoista vuoden ajan Hosainan kuurojenkoulussa. Syksyllä 2014 liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjänä toimiva Anne suunnitteli jälleen matkaa Etiopiaan.

– Etukäteen minulle tuli vahva tunne, että tämä reissu olisi erilainen. En osannut lainkaan aavistaa, millä tavalla. Suunnitelmani oli viedä koulun lapsille liikuntavälineitä ja opastaa heitä liikkumaan.

Joulukuussa Anne lensi Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan. Kun siskokset 230 kilometrin ajomatkan jälkeen saapuivat perille Hosainaan, koulun pihalla seisoi pieni poika yksin ja hyvin murheellisen näköisenä. Hän oli kuin vanha mies pienessä kehossa. Anne meni tervehtimään Isakia, kertoi nimensä viittomalla ja halasi poikaa.

– Siinä hetkessä tiesin, miksi matkastani tulisi erityinen. Rakkaus Isakia kohtaan annettiin minulle. Aivan kuin olisin ollut jonkinlaisessa rakkauden suihkussa. Ylleni puettiin rakkauden vaate.

Isak katsoi Annea syvälle silmiin ja viittoi hänelle: ”Rakastan sinua.” Sen jälkeen poika odotti häntä pihalla joka päivä. Kuukauden aikana hänen ja suloisen, huolehtivaisen ja uskollisen Isakin välille rakentui aivan erityislaatuinen ystävyys.

– Isak ei ollut päästänyt ketään lähelleen. Jostain syystä onnistuin ylittämään rajan. Se oli hyvin koskettavaa. Nykyään hän on iloinen ja valloittava lapsi.

Pieni poika kadulta

Kun Anne ja Isak tapasivat ensimmäistä kertaa, poika oli ollut Hosainan kuurojenkoulussa vasta muutaman kuukauden. Elämänsä ensimmäiset vuodet hän asui äitinsä kanssa kadulla noin 600 kilometrin päässä Hosainasta sijaitsevassa kaupungissa. Isak on kuuro, ja hänen toinen silmänsä on sokea.

– Etiopiassa kuuroutta pidetään edelleen kirouksena. Kuuroja lapsia saatetaan piilotella, ja vain pari prosenttia heistä pääsee kouluun.

Eräs Addis Abebassa asuva kristitty etiopialainen nainen löysi Isakin ja toi hänet äidin luvalla Hosainan kuurojenkoulun testeihin. Noin 200-paikkaiseen kouluun otetaan oppilaita eri puolilta maata. Isak läpäisi testit ja sai paikan koulusta.

Kouluun tullessaan Isak oli arka, pelokas ja aggressiivinen. Hän ei juuri osannut ilmaista itseään ja pelkäsi erityisesti poikia ja miehiä. Tyttöjen kanssa hän tunsi olonsa turvallisemmaksi.

– Isakin löytäneen naisen perhe otti hänet luokseen lomilla, ja heistä on tullut hänelle kuin äiti, isä ja sisarukset. Hän on muiden oppilaiden lemmikki, ja kaikki suhtautuvat häneen hyvin huolehtivaisesti.

Vähitellen Isak oppi leikkimään toisten lasten kanssa. Viittomakielen avulla hänelle avautui uusi maailma: hän pystyi puhumaan ja ymmärtämään toisia. Pian hän osoittautui myös hyvin lahjakkaaksi pojaksi.

– Isakin elämän ensimmäiset vuodet olivat rankkoja, mutta uskon, että Jumala haluaa kääntää hänen kohtalonsa. Jumalalla on varmasti erityinen suunnitelma hänen varalleen.

Kaikki menee hyvin

Isakin terveydentila oli huono kadulla vietettyjen vuosien jäljiltä. Varsinkin hänen hampaansa olivat huonossa kunnossa, tulehtuneet ja reikiintyneet. Todennäköisesti pojan äiti oli syöttänyt hänelle sokeriruokoa pitääkseen hänet hiljaisena. Syöminen ja hampaiden harjaaminen oli tuskallista.

– Akuuttina hoitona Isakilta jouduttiin Etiopiassa poistamaan ilman puudutusta pihdeillä muutama hammas infektiovaaran vuoksi. Se oli sydäntä raastavaa katseltavaa. HIV-riski oli myös huomioitava tarkasti.

Viime vuoden keväällä Anne tiedusteli siskoltaan, olisiko heillä mitään mahdollisuuksia tuoda Isak omalla kustannuksellaan Suomeen hoidettavaksi. Prosessi oli lähes mahdoton, sillä Isakilla ei ollut edes syntymätodistusta. Lisäksi tarvittiin passi, viisumi sekä lääkärien lausuntoja.

– Tunsin sisimmässäni, että Isak piti saada Suomeen. Lapset ja opettajat rukoilivat koulussa, samoin minä ja lähipiirini Suomessa.

Kuin ihmeen kaupalla kaikki järjestyi. Isak sai tarvittavat dokumentit ja terveydellisin syin myönnetyn viisumin Suomeen. Helsingistä löytyi lasten hammashoitoon erikoistunut yksityinen hammaslääkäri, joka arvioi röntgenkuvien perusteella, että tilanne oli haasteellinen, mutta hoidettavissa.

– Sain vahvan uskon siihen, että kaikki menisi hyvin. Viisumi tuli viisi päivää ennen lentoa. Vasta silloin Isak sai tietää, että hän matkustaisi minun luokseni. Hänen ihmetyksellään ei ollut rajoja.

Oma tehtävä riittää

Isak saapui yhdeksäksi viikoksi Suomeen Heidin mukana viime vuoden heinäkuussa. Lähipäivinä hänen hampaansa hoidettiin, ja anestesiassa tehty operaatio sujui hyvin. Isak pääsi myös muiden lääkäreiden vastaanotolle ja sai apua lievästi epämuodostuneiden jalkojensa hoitoon.

– Kun Isak näki peilistä kiillotetut ja valkaistut hampaansa, hän kysyi, olivatko ne todella hänen omat hampaansa. Enää hänen ei tarvinnut kärsiä kivusta.

Isak pääsi myös Korkeasaareen, Linnanmäelle, liikenne- ja vesipuistoihin sekä Napapiirille saakka. Pojalle pidettiin myös hänen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Nyt innokas tokaluokkalainen jatkaa koulunkäyntiä omassa kieli- ja kulttuuriympäristössään Etiopiassa.

Anne tuntee, että Isakin pääsy Suomeen oli suuri Jumalan ihme. Hän haluaa rohkaista muitakin kuuntelemaan, mihin Jumala heitä kutsuu. Hänen kokemuksensa mukaan oikeiden asioiden tekeminen antaa rauhan ja levon, vaikka asia tuntuisi mahdottomalta.

– Kun kohtaamme ihmisiä, on tärkeää, että näemme ja kuulemme myös sydämellämme.

Anne tietää, että maailmassa on lukemattomia Isakin kaltaisia lapsia, jotka tarvitsevat apua. Yksi ihminen ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi tehdä jotakin.

– Joku meistä menee paikan päälle auttamaan, toinen voi lahjoittaa rahaa, rukoilla tai vaikka neuloa villasukkia. Tärkeää on kysyä, mikä on paikkamme ja olla kuuliaisia siinä. Riittää, että teen oman osuuteni. Seuraava tekee sitten omansa.

Rakkaus tekee ehjäksi

Anne siteeraa englanninkielistä sanontaa: People come into your life for a reason, a season or a lifetime. Ihmiset tulevat elämääsi syystä, joksikin aikaa tai eliniäksi. Syy hänen ja Isakin tapaamiseen on rakkaus.

– Isak on annettu sydämelleni, ja minulle on annettu rakkaus häntä kohtaan. Hän on minulle kuin oma lapsi. Rakkaus häntä kohtaan menee yli ymmärrykseni, se ei tule minusta itsestäni vaan Jumalalta.

Anne pohtii, että rakkaus kysyy aina luvan. Jumala ei tarjoa rakkauttaan väkisin. Rakkauden kohdatessaan ihminen avaa usein oven vain puolittain, mutta ei uskalla päästää sitä kokonaan sisälleen.

– Voimme myös päättää elää ilman rakkautta. Taustalla on usein pelko. Kun heittäytyy rakkauteen, ottaa myös riskin tulla hylätyksi. Rakkaudelle avautuminen merkitsee haavoittuvuutta, mutta se on myös elämää aidoimmillaan.

Isak on kokenut pienen elämänsä aikana paljon hylkäämistä ja pelkoa. Anne uskoo, että hän on saanut rakkauden Isakia kohtaan, koska juuri sitä lapsen elämästä puuttui.

– Minulle on annettu rakkaus, jolla saan rakastaa Isakia ehjäksi. Myös hän on rakastanut minua ehjäksi. Ymmärsin heti, että tämä lapsi on tullut elämääni jäädäkseen, tavalla tai toisella.

Annen jääkaapin ovessa on Isakin kuva. Etiopiassa Isak kuljettaa mukanaan kuvaa itsestään, Annesta ja Heidistä. Yöllä hän pitää kuvaa tyynynsä alla. Poika tietää, että nämä ovat hänen ihmisiään.

– Isak tietää, että rakkaus voittaa pelon ja hylkäämisen. Rakkaus voittaa kaiken.

Hosainan kuurojenkoulusta kerrotaan osoitteessa www.mysdh.org.

Isak tietää, että rakkaus voittaa pelon ja hylkäämisen.

Isak on opettanut Annelle tässä hetkessä elämistä, heittäytymistä, uskoa ja luottamusta Jumalaan ja ihmisiin, iloa, leikkiä ja lapsen mieltä sekä välitöntä tunteiden osoittamista. – Rakkaus on sitä, että hengitämme samaa ilmaa ja puhumme samaa kieltä, Anne sanoo.


 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä