18.9.2014Teksti Anu HeikkinenKuva Jani Laukkanen

Tämä hetki riittää

K-38-2014-04-Juho  Juutilainen 01
– Sanotaan, että mitään ei voi viedä kuoleman rajan yli. Mielestäni yhden asian voi, nimittäin ihmissuhteet. Toivon, että siellä paremmissa bileissä on juhlimassa myös mahdollisimman monta läheistäni ja siksi haluan pyytää heitä mukaan, Juho Juutilainen sanoo

Kymmenen vuotta melanoomaa sairastaneen Juho Juutilaisen mukaan kuoleman läheisyys on kokemus, josta ei koskaan pääse täysin irti. Tärkeintä on elää avoimesti ja rehellisesti.

Vakavan sairauden työstäminen on vienyt Juho Juutilaisen syvälle oman mielen sopukoihin. Myös lapsesta saakka mukana seurannut usko on ollut kovalla koetuksella.

– Vaikeimmilla hetkillä yritin heittää uskoa pois, raivosin ja näytin keskisormea Jumalalle. Olen joutunut rakentamaan kaiken nollasta ja miettimään, mikä elämääni määrittää.

Ensimmäisen syöpälöydön jälkeen Juutilainen asui jonkin aikaa Yhdysvalloissa. Kansas Cityssä hän tutustui kristilliseen rukouskeskukseen nimeltä International House of Prayer.

– Ajattelin antaa Jumalalle vielä mahdollisuuden. Aioin viipyä keskuksessa kaksi päivää, mutta olin siellä kaksi viikkoa. Sinä aikana jokin minussa nytkähti eteenpäin.

Vaikka kuoleman läheisyys leijui Juutilaisen mielessä, hänessä alkoi muodostua uusi, kokeileva ja eteenpäin pyrkivä hengellinen identiteetti. Hän oivalsi, että Pyhä Henki luo jatkuvasti uutta. Siksi kristitynkin tulee pystyä muuttumaan ja uudistumaan.

– Nämä löydöt siirsivät katseeni syövästä siihen, miten voin auttaa toisia. Se on tuonut merkitystä elämääni silloin, kun kaikki muu on tuntunut hajoavan käsiin.

Jumalan läsnäolo maailmassa askarruttaa Juutilaista yhä uudelleen. Jumalan todellisuutta on lähes mahdoton pukea sanoiksi, mutta se voi tulla näkyväksi ihmisten välillä.

– Uskon, että Jumala käyttää lahjojani, persoonaani ja ajatuksiani ja tuo oman todellisuutensa niihin mukaan. Siinä inhimillinen ja jumalallinen lomittuvat.

Aitouden kieltä

Juutilainen kuvaa sukellusta omaan sisimpäänsä huikeaksi matkaksi. Ihmismieli on aina kiinnostanut häntä, mutta sairaus on antanut tutkimusretkeen lisää syvyyttä. Alusta lähtien hän on saanut apua terapiasta.

– Ihannekuvat itsestäni ovat karisseet matkan varrelle. Olen vapautunut olemaan aidommin oma itseni. En halua enää elää pelosta tai rajoitteista käsin.

Lue Juho Juutilaisen koko tarina Sanasta 38/2014!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä