23.1.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Tärkein saarnastuoli on sängyn vieressä

Monica Vickström-Jokela
-Tietenkin myös kasvattaja väsyy, mutta onneksi kaikki ei ole meistä kiinni. Voimme levätä Jumalassa ja saamme häneltä voimaa, Monica Vickström-Jokela sanoo.

– Vanhemman ei tarvitse toimia lapsen ja Jumalan tulkkina, joka yrittää esitellä heidät toisilleen. Kristillisen kasvatuksen perusasenne on pikemminkin se, että vanhempi asettuu lapsen viereen ja kääntyy hänen kanssaan Jumalaan päin, sanoo lastenkirjailija ja television lastenohjelmien toimittaja Monica Vikström-Jokela.


Kristillinen kasvatus on maanläheistä ja arkista matalan kynnyksen toimintaa, helpompaa kuin moni taitamattomuuttaan tuskaileva vanhempi arvaakaan. Se tapahtuu enemmänkin läsnä olemalla kuin puhumalla.

Istumalla lapsesi sängyn vieressä opetat hänelle enemmän elämän hyvyydestä kuin mitä useimmilla muilla konsteilla olisi mahdollista. Istumalla siinä opetat hänelle enemmän Jumalasta kuin viisaimmatkaan kertomukset, uskoo Monica Vikström-Jokela.

– Tuolia lapsen sängyn vieressä on luonnehdittu maailman tärkeimmäksi saarnastuoliksi. Ei siksi, että tuolilla istuvan isän tai äidin suusta valuisi viisaita totuuksia elämästä ja ikuisuudesta, vaan siksi, että siinä istumalla vanhempi osoittaa lapselle olevansa läsnä. Haluavansa olla lähellä.

– Vaikka jo pelkkä läsnäolo riittää, iltahetki on myös ajatusten vaihdon ja jakamisen aikaa. Rupattelu, pään silitys, iltarukous, sadun kertominen, jalkojen hieronta – kaikki nämä ovat sekä lapselle että vanhemmille kullanarvoisia. Ne vahvistavat meitä kestämään päivän stressiä ja kolhuja.

Kirkossakin parhaita saarnoja ovat Vikström-Jokelan mielestä ne, joiden kautta messuun osallistuja kokee, että Jumala on läsnä. Kristillinen kasvatus on sen pohtimista, mitä merkitsee, että Jumala on kaiken aikaa mukana elämässämme.

Kolme perheen viidestä lapsesta on jo käynyt rippikoulun. Näiden kokemusten perusteella rippikoulussa ja kirkon kasvatustyössä kannattaa antaa enemmän aikaa ja arvoa kristinuskon harjoittamiselle ja omakohtaiselle hartauselämälle kuin pelkän tiedollisen aineksen opettamiselle.

Ihanteena avara versio kristillisyydestä

Kristillinen kotikasvatus on kirkon tärkeintä työtä, mikä vaikuttaa suuresti kristinuskon tulevaisuuteen Suomessa.

– Kasvatuksen lähtökohtana ei ole kuitenkaan kirkon tulevaisuuden tai jäsenmäärien miettiminen. Olennaista on se, mitä tämän päivän lapset tarvitsevat ja mitä iloa heille on kristillisestä kasvatuksesta. Olen varma, että siitä on paljonkin iloa, sillä se auttaa heitä kasvamaan ehjiksi ihmisiksi.

– Jos lapsilta katoaa kosketus kristilliseen kulttuuriperimään, heidän maailmankuvastaan tulee litteämpi. Uskonnollinen kasvatus avaa näkemään suuria asiayhteyksiä: me kaikki kuulumme yhteen – meillä on yhteinen menneisyys ja tulevaisuus. Tämä on tärkeä näkökulma esimerkiksi ympäristökysymyksen kannalta.

Omaa tietään kristittynä Monica Viktröm-Jokela luonnehtii aika suoraviivaiseksi. Pappisperheessä usko kuului elämänmenoon luontevasti. Isä John Vikströmistä tuli myöhemmin arkkipiispa.

Lue koko haastattelu Sana-lehdestä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä