16.5.2013Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Tietämättä uskon elävään Jumalaan

jari enrooth
-Koen omakseni Abrahamin Jumalan, joka löytyy Raamatusta. Näen kristinuskon juutalaisen perinteen jatkajana. Vierastan kuitenkin monia uskonnon opillisia puolia uskon ja uskonnon jyrkästi erottava Jari Ehrnrooth tiivistää kaksijakoisen suhteensa kristinuskoon.

Jari Ehrnrooth liittyy uskonnollisen tunnustuskirjallisuuden traditioon kirjallaan Tietämättä uskon. Kirjailija ja kulttuurihistorioitsija perustaa uskonsa sisäiseen kokemukseen ja tunteeseen.
– Olen yrittänyt elää ateistina, mutten ole onnistunut. Uskontunto on ihmisen luonnollinen mielenliike, josta ei päästä eroon, Ehrnrooth myöntää.

Teksti janne villa kuvat jani laukkanen

– Minulla on ehdoton kaipaus totuudellisuuteen. Haluan säilyttää oman vapauteni sekä uskossa, kirjallisessa tuotannossa että elämässä. Uskontunnon ja omantunnon leikkauskohdassa en voi olla kuin täysin rehellinen itselleni, Jari Ehrnrooth jäsentää kotonaan Helsingin Munkkiniemessä etsijän tietään.

Pitkällinen hengellinen kamppailu on viime vuosina tuottanut ”uskon kirkastumista”. Entinen nuori vihainen mies ja yhteiskuntakriittinen kirjailija puhuu ja kirjoittaa nyttemmin uskonkysymyksistä valoisasti ja vapautuneesti.

Helpolla hän ei vieläkään itseään ja muita kilvoittelijoita päästä eikä asetu järjestäytyneen uskonnon muottiin.

Valo tulee sisään halkeamista

Jari Ehrnrooth on havainnut ystävissään iän myötä hengellistä syvenemistä. Melkein kaikille tulee sisäsyntyinen tarve uskoa.

– Nuorena ihminen on omien voimiensa ja ylpeytensä vanki, kuten minäkin olin. Nuoret leijonat tuntevat voimansa. Keskitytään menestykseen ja saavutuksiin; ollaan ylpeitä siitä, miten mahtavia juttuja osataan tehdä. Ihminen riittää itselleen.

– Mutta kun elämä jatkuu tarpeeksi kauan, lähes jokainen törmää rajoihinsa ja huomaa, ettei olekaan oman elämänsä herra. Ihmissuhteissa tulee vaikeuksia ja lähimpiä ihmisiä kuolee. Tällaiset kokemukset murtavat lopulta ylpeyden ja itseriittoisuuden.

Silloin uskolle ja uskonkysymyksille avautuu mahdollisuus, Ehrnrooth näkee. Ihminen alkaa kysyä perimmäisiä kysymyksiä: miten minun tulisi elää, miten meidän tulisi suhtautua toisiimme, onko Jumalaa...

– Jumalasuhde voimistuu usein, kun ihminen särkyy jollain tavalla. Minulla monet asiat kirkastuivat, kun rakastuin 2000-luvun puolivälin jälkeen. Myös uskoni selkeytyi siinä yhteydessä tapahtuneen särkymisen ja hallinnan menettämisen myötä. Siihen asti en ollut uskaltanut puhua uskostani rohkeasti.

Uskontunto on muuttanut miestä siten, että oman pienuuden tunnustaminen on hänelle helpompaa.

– Aiemmin minulla oli tarve kulkea kohti jotakin ihanteellista, mutta nyt olen kiinnostunut ihmisen heikkoudesta, jonka tunnustaminen on toisentyyppistä vahvuutta. Heikkous on tarpeen, sillä valo tulee sisään halkeamista, kuten Leonard Cohen laulaa.

Pyhyydestä pitäisi puhua avoimemmin

Yliopistomaailma on rationalistinen, mutta Jari Ehrnrooth tuntee kaikkien tieteenalojen piirissä hengellisiä ihmisiä, joilla on uskontunto. Harva vain haluaa puhua uskostaan julkisesti.

– Toivon, että uskosta puhuttaisiin paljon avoimemmin. Pyhyyden kokemukset ja ihmisen sisäinen jumalasuhde on tarkoitettu jaettaviksi. Katolilaisissa maissa ja Yhdysvalloissa ihmiset puhuvat jumalasuhteestaan rennommin. Suomalaisessa kulttuurissa pelätään hörhöksi leimautumista.

– Minut on jo leimattu vuosien varrella monella tavalla: oikeistolaiseksi, vasemmistolaiseksi, naisvihaajaksi ja isäkapinalliseksi. Se on väistämätön osa, jos esittää kokemuksiaan ja mielipiteitään avoimesti ja ylittää sovinnaisuuden rajat.

Tieteestä on tullut länsimaisen yhteiskunnan veturi, mutta Ehrnrooth ei näe merkkejä uskon häviämisestä.

– Uskolle on niin suuri tarve ihmisen mielessä, ettei sitä voida poistaa järkeilemällä.

Kristinuskoon sitoutuminen ja uskontunnustuksen lausuminen on kuitenkin tutkijalle ja taiteilijalle yllättävän vaikeaa, vaikka ympärillä on ollut kristittyjä, jotka ovat koettaneet selittää, miten kriittinen dogmien kyseenalaistajakin saattaisi liittyä kristilliseen perinteeseen.

Hänelle sopisi parhaiten uskontunnustus, jossa sanottaisiin vain: ”Uskon Herraan Jumalaan, muuta en tiedä.”

Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä