21.8.2014Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Toisinaan vaarallinen tehtävä

K-34-2014-04-Japaninlähetti
– Lähetyslapsena näin läheltä, millaisia murheita ja vaivoja vanhempani kantoivat. Ajattelin silloin, etten aikuisena mene ainakaan lähetystyöhön. Ensimmäisen lapsen synnyttyä halusimme kuitenkin tehdä mieheni kanssa työtä, jonka me molemmat koimme merkitykselliseksi, Asako Palmu kertoo.

Asako Palmu tunsi Afganistanissa murhatut, avustustyössä olleet kollegansa. – Heillä oli suuri rakkaus sitä maata ja niitä ihmisiä kohtaan, joita he halusivat auttaa. Me lähetit ihmettelemme toki joskus eri maiden tapoja, mutta Jumala antaa erityisen rakkauden niihin ihmisiin, joiden parissa työskentelemme.

Haluaisitteko mennä Afganistaniin?

Kansanlähetyksen edustajat pohtivat Asako ja Lauri Palmun kanssa reilu kymmenen vuotta sitten, mille ulkomaan työalueelle nuori ekonomipariskunta lähtisi.

– Me vastasimme, että menemme ihan minne vain on tarvis. Afganistanissa tarvittiin talouden osaajia, ja lupasimme lähteä maahan, jos niin on tarkoitettu.

Afganistan on yksi maailman epävakaimmista ja vaarallisimmista kriisipesäkkeistä, missä kristittyjä ei juuri suvaita. Miten uskalsit ajatella lähteväsi sinne lasten kanssa?

– Ajattelin, että jos Jumala haluaa lähettää minut sinne, niin hän saa huolehtia meistä. Ei mitään sen kummempaa. Joskus Jumala johdattaa vaikeisiinkin paikkoihin, ja Afganistan on maa, jossa tarvittaisiin paljon apua.

– Olisin varmaan pelännyt viedä lapset sinne. En halua antaa itsestäni urhoollista kuvaa, mutta jos haluaa olla Jumalan johdatuksessa, se on kuitenkin minusta paras tapa elää, Asako Palmu vastaa.

Ajattelitko tragedian jälkeen, mitä olisi tapahtunut, jos olisit mennyt Afganistaniin?

– Koin vähän syyllisyyttä siitä, että olen saanut olla itse niin turvallisessa maassa. He ovat olleet siellä etulinjassa, vaikeassa paikassa. Toisaalta minusta tuntuu, että jokainen joka siihen maahan menee, on varautunut pahimpaan henkisesti.

– Minulla on suuri murhe noista ihanista sisarista. Tiedän heidän olleen hyvin tyytyväisiä siitä, että he saivat tehdä työtä Afganistanissa, vaikkei se ollut helppoa.

Surmatöiden nostattamia ajatuksia purettiin toissa viikonloppuna Kansanlähetyksen ulkomaan työntekijöiden retriitissä. Joukko keskusteli ammattilaisten johdolla siitä, mitä oli tapahtunut, ja jokainen sai työstää omia tuntojaan sekä muistojaan menehtyneistä työtovereista.

– Meillä oli kaunis ja hyvin koskettava kappelihetki heidän muistokseen. Me kaikki varmaan tarvitsimme sitä, että saimme käydä tilanteen läpi rauhassa ja juurta jaksaen.

Tämä haastattelu on lyhennelmä. Lue juttu kokonaisuudessaan Sanasta 34/2014!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä