17.11.2016Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka:
Myönteisyys avaa aistit työn ilolle

k-46-2016-04-TYöhyvinvointi Manka 2
Tutkija Marja-Liisa Mankan mukaan luterilainen eetos näkyy yhä työelämässä laajalti ja enimmäkseen myönteisellä tavalla. – Suomalaiset ovat hyvin tunnollisia. Koko yhteiskunnassa on näkyvissä tietty täydellisyyden tavoittelu. Asiat halutaan tehdä hyvin ja oikein.


”Pessimisti ei pety” -ajattelu on yleistä. Myönteinen asenne on monilla työpaikoilla hakusessa, toteaa dosentti Marja-Liisa Manka. – Hyvän mielen rakentamiseksi suunnatkaamme katse siihen, mikä meillä on hyvin. Hyvällä yhteishengellä synnytämme työhyvinvointipääomaa, joka kasvattaa organisaation tuloskuntoa ja henkilökohtaista hyvinvointia.

Jatkuvaa rahan hankintaa ja raatamista burnoutin rajamailla... Ei ole helppoa työhyvinvoinnin ammattilaisillakaan.

Työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka ahersi Tampereen yliopistossa 11 vuotta tilapäisessä työsuhteessa. Työ jatkui vain niin kauan kuin hän sai haalittua itselleen ja tutkimusryhmälleen rahoituksen akatemian ulkopuolelta.

– Olin lopulta tosi ärtynyt, kiukkuinen ja huonovointinen. Stressi näkyi jo terveydentilassakin kohonneena verenpaineena ja huonounisuutena. Huomasin olevani ikävä ihminen, mikä oli terveellistä havaita, Manka myöntää.

Hän tunnustaa, ettei suutarin lapsilla ollut taaskaan kenkiä.

Mankan tiimi teki innostuneesti pioneerityötä ja raivasi työhyvinvoinnin uudeksi oppiaineeksi. Ponnistelun palkkana oli epävarmuus rahoituksen jatkumisesta.

Vuonna 2012 Manka väsyi yliopistoon ja vaihtoi vuodeksi yrittäjän työhön. Sen jälkeen hän palasi vielä viimeistelemään tehtävänsä tutkijaryhmässä ja varmistamaan sen jatkuvuuden.

Omat kokemukset, joihin tutkimustieto nivoutui, inspiroivat hänet kirjoittamaan monipuoliset tietoteokset Stressikirja (Talentum 2015) ja Työhyvinvointi (2016).

Suomalaisen työkulttuurin parantamisessa Marja-Liisa Manka painottaa ratkaisukeskeistä ja positiivista näkökulmaa. Sitä hän sovelsi itsekin uransa aallonpohjassa.

– Sain iloa perheestä, lapsista ja luonnosta. Oli tärkeää muistaa kaiken aikaa, että on muutakin elämää kuin työ. Oma myönteinen ajattelu ja perustoiveikkuus auttoivat. Selkäytimestäni nousi ajatus, että asioilla on tapana järjestyä.

– Toivo on vahva elämänvoima, joka auttaa jaksamaan – aina löytyy uusia mahdollisuuksia eteenpäin! Jos ihminen ei keksi niitä itse, joku toinen voi auttaa keksimään, miten vaikeasta tilanteesta päästään ulos.

Tämä teksti on katkelma. Lue juttu kokonaisuudessaan Sanasta 46/16!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä