3.9.2015Teksti Heli KarhumäkiKuva Sirpa Päivinen

Työn ilo löytyi katupappina

Liinamaria Halén ei halunnut hautautua hoitamaan papin virkaa ainaisessa kiireessä, hätäisesti ihmisiä kohdaten ja turhauttavien paperitöiden kuormittamana. Hän jätti palkkatyönsä, puki papinpaidan päälleen ja lähti kaduille olemaan kenen tahansa käytettävissä.

k-36-2015-12-Liinamaria Halen_1”Ootko sä ihan oikeasti pappi?”

”No en ole. Rupesin valepapiksi, kun kirkossa on niin hyvät liksat.”

Vuoropuhelu helsinkiläisessä baarissa päättyi röhönauruun. Virkapaitaa kantavan pastorin vitsikäs vastaus avasi väylän keskustelulle, joka alkuun päästyään polveili ennalta suunnittelematta elämän pienissä ja isoissa kysymyksissä.

Tätä on Liinamaria Halénin elämä ollut pian vuoden ajan. Hänen punainen tukkansa heilahtaa katukuvassa mustan virkapaidan ja valkoisen kauluksen kanssa kuin huutomerkki. Hän liikkuu paikoissa, joihin papit eivät virka-asussaan useinkaan astu: huoltoasemien pöydissä, Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla ja kaupungin puistoissa. Hän pukeutuu papinpaitaan arkisilla asioillaan ruokaostoksilla, bussissa ja metrossa.

Halén tuntee myös rahapelien maailman, sillä hän rahoitti teologian opintonsa Raha-automaattiyhdistyksen pelisaleissa. Ei tosin itse pelaamalla, vaan tekemällä kurinalaista työtä korttipeli- ja rulettipöytien croupierina, pelinhoitajana. Pappisopintojen loppuvaiheessa hän eteni RAY:n vastuutehtäviin.

Itse hän pelaa rahapelejä harvakseltaan ja kohtuudella. Vain asiakkaana hän voi pitää pelipöydän ääressä papinpaitaa.

Kaikkialla missä Halén liikkuu ”sokeripala” kauluksessa, hänen asunsa viestittää: saat lähestyä, olen käytettävissä.

Lue koko juttu Sanasta 36/2015


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä