16.4.2015Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Uskonkriisien karaisema pohjalainen

– Suomalaiset ovat arkoja pitämään itseään kristittyinä. Rohkaisen lempeästi ihmisiä luottamaan Jumalaan. En halua mitätöidä kenenkään uskoa, vaikka se näkyisi vain varovaisena aavisteluna, joka elää meissä Jumalan kädenjälkenä ja kaipuuna yhteyteen, sanoo Sanan uusi päätoimittaja Heli Karhumäki sanoo.

k-16-2015-HEli kansi sana 01
– Sana on lempeä matalan kynnyksen kristillinen lehti: se palvelee ja elvyttää sekä pitkän linjan kokeneita kristittyjä että joskus väheksyttyjä, kirkon tavallisia rivijäseniä, Heli Karhumäki määrittelee.
















Seinäjoella ja Nurmossa varttunut Heli Karhumäki kasvoi armollisen Jumalan tuntemiseen lapsuudenkodista ja pyhäkoulusta lähtien.

Vanhempien usko oli valoisaa ja maltillista kirkkokristillisyyttä. Isä ja äiti suhtautuivat arvostaen myös muiden uskonliikkeiden jäseniin.

Kun suomen kielen ja tiedotusopin sekä viron kielen ja kulttuurin opinnot käynnistyivät Tampereen yliopistossa, Heli Karhumäki osallistui Kansan Raamattuseuran (KRS) opiskelijatyöhön.

– Sain erittäin tasokasta raamatunopetusta, joka täydensi lapsena saamani hyvän körttihenkisen opetuksen. Armo opetettiin armoksi eikä evankeliumista puuttunut mitään.

KRS:n opiskelijailloissa ”kuudennen polven körttiläinen” oppi paljon myös rukoilemisesta.

Uskosta saatu ymmärrys tuli tarpeeseen toimittajana. Karhumäki erikoistui Ilta-Sanomissa kirkollisiin ja hengellisiin aiheisiin.

– Iltapäivälehden vuodet koulivat siihen, että kaikesta on oikeus ottaa selvää ja vaikeatkin asiat voi sanoa suoraan. Pohjalaisena luonteena tulistun vääryyksistä helposti.

Kosmisen kolkko ja
jumalaton kriisi

Heli Karhumäen äiti kuoli 55-vuotiaana syöpään. Siitä seurasi tyttärelle tavattoman suuri suru.

Samoihin aikoihin Heli haastatteli julkkispappia, joka piti Jeesuksen kärsimystarinaa vain inhottavan verisenä stoorina.

– Kysyin itku kurkussa, onko vauvani tullut tänne ilman tarkoitusta ja raukeaako hän kuollessaan tyhjiin. Pappi naureskeli hölmösti, etten voi ottaa uskonasioita noin vakavasti. Kohtaaminen oli ontto ja hyytävä.

Epäusko alkoi vallata mieltä juuri kun turvallisuuden tarve oli tuoreena äitinä suurin.

– Jumala tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Halusin tosissani uskoa, mutta uskon hippuset putosivat kuin hiekka sormien välistä, sitä nopeammin mitä enemmän puristaa. Se oli murheellinen ja kosmisen kolkko kokemus – eikö olekaan Jumalaa!

Epäusko kesti kuutisen vuotta. Heli saattoi herätä yöllä vain tunteakseen, ettei Jumalaa ole.

– Kävin välillä kirkossa, mutta olin vihainen ja pettynyt: ”Kuinka kehtaat olla olematta olemassa, Jumala, kun olen aina uskonut sinuun!”

Ihmisusko vaihtelee
kuin suolentoiminta

Seurakunnan äiti–lapsi -kerhossa tapahtui käännekohta. Piirin vetäjä pyysi Karhumäkeä puhumaan Marian päivän juhlassa.

– Puhetta valmistellessa ymmärsin, että voin olla kristitty toivoni perusteella. Sen jälkeen uskoni alkoi palautua.

– Tämä kuuden vuoden vaihe jätti minuun sellaisen jäljen, etten voi enää ikinä suhtautua ylimielisesti ateisteihin. Minulla oli sentään ollut selkeitä Hengen kosketuksia nuorempana, mutta kun epäusko iski, kokemuksilla ei ollut todistusarvoa.

Karhumäki kirjoitti Jaakko Eleniuksesta kirjan Härmän vikuri (2006). Körttijohtajalta kysyttiin, millaista on miehen uskonelämä. Elenius vastasi, että se on vähän kuin vanhan miehen suolentoiminta: aamulla erilainen kuin illalla.

– Jos ihminen rakentaa uskonsa oman lihallisen itsensä varaan, eikä Jumalan ja hänen sanansa varaan, usko on heikolla pohjalla. Uskoni perusta on yksinkertainen: ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa.”

Särmäänsä
ei saa kadottaa

– Päätoimittajan on oltava nöyrä, totuudellinen ja rakkaudellinen. Vaikka pitää olla tahdikas, särmää ei saa kadottaa.

Kansan Raamattuseuran linjana on ollut, ettei kirkkokansaa jakaviin kiistakysymyksiin oteta tiukkoja kantoja. Kristityille jätetään omantunnon vapaus.

Esimerkiksi keskustelussa homoseksuaalien oikeuksista Sana-lehti ei käskytä ketään olemaan mitään tiettyä mieltä.

– Sana ei hae särmäänsä kirkkopoliittisista jännitteistä, joiden ruotiminen pikemminkin karkottaa kuin innostaa.

Karhumäki haluaa tehdä Sanaa tunnetummaksi. Välitön ja helposti lähestyttävä, pohjalaisen suoraan uskonasioistakin puhuva pohjalaisnainen tulee tekemään paljon puhujavierailuita seurakunnissa. Hän nauttii ihmisten kohtaamisesta.

Hyvässä hengellisessä lehdessä on kertomuksia kristittyjen ja kirkkojen elämästä, elämäntaitoa, raamatunopetusta, henkilö- ja selviytymistarinoita, Karhumäki listaa.

– Henkilötarinat ovat oma leipälajini.

Lue koko haastattelu Sanasta 16/2015

 


 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä