18.2.2016Teksti Janne VillaKuva Sampo Korhonen

Uusi mahdollisuus on aina ihme

päivivalkoniemi-1

Lapsuudessaan Päivi Valkoniemi pyöri pullojen seassa. Perhe-elämä oli kaoottista. Isä oli alkoholisti ja myös äiti alkoi ryypätä tosissaan. Kännissä vanhemmat olivat väkivaltaisia. Poliisit kutsuttiin kotiin monta kertaa, kun Päivin äitiä ja veljiä hakattiin.

– Äiti oli aina alakynnessä. Hän sanoi, että uskalsi puolustautua isää vastaan vain humalassa. Hänelle tuli silloin karhun voimat. Äitikin oli oikukas juotuaan. He olivat molemmat hulluja. Se oli villiä menoa. Me lapset näimme asioita, joita kenenkään lapsen ei pitäisi nähdä.

– Halusin päästä pois siitä maailmasta. Minusta tuli moraalinvartija. Halusin päästä yläpuolelle kaiken sellaisen saastan. Minulle tuli valtava halu menestyä. Urheilin ja pärjäsin koulussa, Valkoniemi kertoo.

Päämäärätietoinen Päivi Valkoniemi kävi ensin kauppakoulun ja suoritti sitten rakennuspiirtäjän tutkinnon. Hän ehti lukea yhden vuoden teologiaakin ennen kuin arkkitehdiksi opiskeleminen vei mukanaan.

Loppu ruuhkavuosille

Kolmekymppisenä Päivi Valkoniemen elämä oli hektistä. Perheessä oli kolme lasta. Mies ahersi yrittäjänä ja Päivi opiskeli arkkitehdiksi. Luennoille pääseminen vaati lastenhoidon järjestelyä.

– Ismolla oli siivousfirma ja minäkin tein siellä hommia. Kun joku työntekijä sairastui, minun piti mennä yöllä siivoamaan vaikka jokin ravintola. Opiskelu ei ollut helppoa, mutta jotenkin me selvisimme. Olimme nuoria ja jaksoimme tehdä kaikenlaista.

– Kaikki kokemamme on kasvattanut meidät tähän pisteeseen, missä nyt olemme. Ryhdymme mihin tahansa työhön tarvittaessa.

Arkkitehti Valkoniemi työskenteli kansainvälisessä yrityksessä projektipäällikkönä, konsulttina ja kouluttajana. Supliikiltaan sujuva ammattilainen toimi edustustehtävissä ja matkusteli paljon. Samaan aikaan hän pyöritti pientä suunnittelutoimistoa.

Aktiivinen nainen toimi myös kirkkovaltuustossa ja kunnanvaltuutettuna.

– Työ oli hauskaa tiettyyn pisteeseen asti. Oli kaikenlaisia kekkereitä. Opin käyttämään alkoholiakin, vaikken hyväksynyt sitä itseltäni. Pärjääminen ja selkään taputtelu tuntui hienolta. Minulle nousi vähän hattuunkin.

– Poltin kynttilääni molemmista päistä. Tein hommia sata lasissa. Vaikeiden aikojen jälkeen saimme velat maksettua. Oli tunne, että nousin kuin Fenix-lintu tuhkasta, Päivi Valkoniemi tunnustaa.

Vuonna 2007 hänen hiuksensa alkoivat lähteä oudosti. Ihotautilääkäri sanoi, että syynä on burnout, mutta Valkoniemi ei hyväksynyt selitystä. Lue lisää Sanasta 7/2016, miten Päivistä tuli syrjäytymistä ehkäisevän Noarkin ja Samarian johtaja.





Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä