Väleissä Johtokuntaan

k-25-2013-4-uusi kuva ilkka vainio.jpg-275x545-1c2b05e77723fc46f12f92eac5da1aad
-Elämä on paljon rikkaampaa ja valoisampaa, kun muistaa ja jaksaa tehvehtiä Johtokuntaa. Nautitaan Jumalan lahjasta, mikä meille on annettu! Ollaan mieluummin iloisen taitavia sanansaattajia, sanoo Ilkka Vainio, jonka toivotut Matkakumppani-illat jatkuvat syksyllä.

– Olen ihan normaali peruskundi ja kadun jätkä, joka uskoo ja rukoilee. Jumala kuuluu meille kaikille. Me ihmiset olemme hengen asiantuntijoita jokainen, jos vaan otamme sen hengen vastaan, kokee sanoittaja, tuottajamoguli Ilkka ”Ile” Vainio.

 – Lauluja syntyy, kun uskaltaa elää eikä piileskele sermien takana, vaan pitää sydämen ja mielen auki. Välillä tehdään reipasta huumorihommaa ja joskus kauniita ja herkkiä hengellisiä lauluja, toteaa yli tuhat laulua sanoittanut ja noin 200 kulta- ja platinalevyä tuottanut Ilkka Vainio.

Välitön ja mutkaton mies menee työhuoneessaan Helsingin Viikissä suoraan asiaan ja laittaa soimaan tällä viikolla ilmestyvän singlensä Ystävän risti.

Vainio ja Timo Kiiskinen esittävät yhdessä kirjoittamansa, Kari Tapiolle (1945–2010) omistetun laulun Jani Jalkasen orkesterin kanssa.

”Sä annoit mulle ristin ystävän, mä sitä kannan loppuelämän. Lupaan olla luottamuksen arvoinen, ystävyyttämme koskaan petä en.

Baaritiskistäkin sä teit alttarin, kenttärovastiksi sinut tunnistin. Koskaan hienostellut turhaan sinä et, siksi siivet enkelin sä ansaitset...”

Laululla ja suurikokoisella ristillä, joka roikkuu Vainion kaulassa, on tarinansa, joka alkaa vuoden 2010 Maltan matkasta Elina-vaimon kanssa.

– Etsimme minulle Maltalta ristiä ja lopulta löysimme sellaisen, missä on särmää. Kari Tapio näki sen kaulassani ja innostui siitä. Hän teetti itselleenkin uuden ristin.

– Kari ehdotti, että jos jompikumpi meistä menee ensin taivaaseen, toinen saa hänen ristinsä kannettavakseen. Kari lähti joulukuun 7. päivä 2010. Hänen rakas vaimonsa Pia antoi minulle tämän, Vainio esittelee ystävän ristiään.

Monta rakasta on viety viereltä

Muisto Kari Tapion kuolemasta palauttaa mieleen lehtopöllö Manun. Hän ajoi päin Vainioiden autoa ja katkaisi nokkansa puskuriin. Juha-isä vei Manun eläinlääkärille, joka totesi, ettei pöllöparka pysty enää elämään luonnossa.

– Manu muutti meidän baarikaappiin, kun olin 8-vuotias. Se katsoi meillä aina televisiota lasten olkapäillä. Kerran se törmäsi ikkunaan ja kuoli. Ne olivat rankimmat ja koskettavimmat hautajaiset siihen asti.

– Veljeni ja minä kannoimme kenkälaatikosta tehdyn arkun pihamaalle hautaan, Juha toimi pappina. Ristissä luki Manu. Me käytiin viemässä vielä uudesta kodistakin kukkia haudalle.

Kuolema on korjannut myös ystäviä ja työtovereita. Työhuoneen seinällä on valokuvat tangokuningas Sauli Lehtosesta (1975–1995) ja Kikasta (1964–2005). Ja tietysti viisikymppisenä kuolleesta isästä, laulaja-lauluntekijä Juha ”Junnu” Vainiosta (1938–1990).

Isänsä ja Irwin Goodmanin (1943–1991) kanssa Ilkka kiersi keikoilla maata jo 9-vuotiaana. Artistien matkassa poika näki ja koki kaikenlaista.

– Juha teki monen miehen työn ja lähti liian aikaisin taivaaseen. Hän jätti hienot muistot. Multa on mennyt monia rakkaita.

Lue koko haastattelu Sanan verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä