24.10.2013Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Ylisuorittajasta merkityseläjäksi

k-43-2013-04-Isa Merikallio sisäkuva 02
– Ihmisten tahdonvoima on usein heikko. Itse saan Jumalalta voimaa siihen, että pyrin elämään jokaisen päivän mahdollisimman hyvin. Rukous estää joutumasta tuuliajolle, SUP-melontaa harrastava Isa Merikallio sanoo.












 

















- Olen todellinen ekspertti suorituselämässä. Voin antaa vinkkejä siitä, kuinka elämänsä kaikilla osa-alueilla voi suorittaa liiallisesti. Onnellista elämää siten ei kylläkään saavuteta, sanoo yritysjohdon valmentaja ja motiivitutkija Isa Merikallio.

Iloisesti, myönteisesti, rennosti, avoimin mielin, rohkeasti vaikeatkin kysymykset ja oman elämänhistorian kipupisteet kohdaten.

Elämäntaidon opettaja Isa Merikallio, 45, on haastattelussa läsnä omien opetustensa mukaisella asenteella. Päästäkseen tälle sisäisen vapautuneisuuden asteelle hänen on pitänyt tarpoa pitkä tie.

Espoolaistaustainen pankinjohtajan ja taiteilijan tytär oppi jo lapsena suoritusyhteiskunnan ehdollisen rakkauden pelisäännöt: suorittamalla nopeasti ja paljon, olemalla reipas, taitava, kiltti ja mukava saat kehuja ja huomiota, sinusta välitetään.

Nuoruudessaan Merikallio suoritti kouluarvosanoja ja urheilupalkintoja. 14–19-vuotiaana SM-mitaleja tuli muun muassa alppihiihdossa ja kumparelaskussa.

Oikeustiedettä piti mennä opiskelemaan, koska kyseiseen tiedekuntaan oli vaikea päästä. Omien taitojen osoittaminen oli oleellisempaa kuin se, mistä oli kiinnostunut. Oikeustiede vaihtuikin myöhemmin psykologiaksi.

Nautinnonhaluinen ja laiska triathlonisti

Lopetettuaan kilpailun talvilajeissa ja toivuttuaan 18-vuotiaana sairastamastaan bulimiasta Isa Merikallio ryhtyi triathlonistiksi. Teräsnainen elätti itsensä viisi vuotta kilpailemalla pääasiassa ulkomailla. Suomen ennätyksen hän saavutti lajin pitkällä matkalla.

Nainen väittää naama peruslukemilla valinneensa uinnista, juoksusta ja pyöräilystä koostuvan triathlonin lajikseen, koska hän on niin laiska ja mukavuudenhaluinen.

– Triathlonisti saa liikuskella päivittäin monta tuntia luonnossa rauhalliseen ja leppoisaan tahtiin. Laji on kilpailuissakin armollinen. Jos uinti menee alussa pipariksi, on vielä yhdeksän tuntia aikaa parantaa suoritustaan.

Urheilija nauttii yhä kuntoilun tuottamasta hyvästä olosta ja suosittelee kaikille terveellistä, energian täyteistä elämänmuotoa. Merikallion uusin laji on SUP-melonta.

Nainen on repsahtanut terveestä elämästä tyystin vain pariksi vuodeksi, tarkoituksella.

– Nuorena viina ja tupakka jäivät kokeilematta, joten päätin tutustua niihin perusteellisesti 25-vuotiaana. Tuloksena oli fyysisen ja mielenterveyden väliaikainen romahdus. Päädyin syömään masennuslääkkeitä ja ostamaan isommat vaatteet.

Onni onnettomuudessa

Yli kolmikymppisenä Isa Merikallio sai SM-mitalin pyöräilystä. Harrastus meinasi viedä hengen paluumatkalla karting-radalta kisoista kotiin.

– Ajoin pyörällä päin punaisia auton alle. Heräsin vasta silloin siihen, ettei minulla ole oikeasti niin kiire. Sarkastisesti sanottuna, kannattaa melkein päästä hengestään, niin oppii arvostamaan elämänsä hetkiä.

Siitä lähtien elämäntaidon opettaja on koettanut kehittää filosofiaa ja käytäntöä, jossa hän elää jokaisen yksittäisen hetken mahdollisimman hyvällä tavalla sen sijaan että kiirehtisi kohti tulevaisuudessa odottavan ison tavoitteen saavuttamista.

Ennen onnettomuutta kiireinen yrittäjä arveli alitajuisesti olevansa sitä onnellisempi, mitä suurempi oma yritys olisi. Isa osteli mielihyvää tuottavia tavaroita, asui hienoissa hotelleissa ja joi arkenakin samppanjaa. Hän hallitsi stressiä meditoimalla ja ahmi elämäntaitokirjallisuutta saavuttaakseen kaiken sen, mitä halusi.

Kasvavan yrityksen johtajan, kilpaurheilijan, hyväntekeväisyystyön tekijän ja eläinten oikeuksien aktivistin sekä järjestötyön vaikuttajan piti matkustella, viettää laatuaikaa parisuhteessa ja ystävien kanssa ja nauttia elämästä mahdollisimman tehokkaasti.

– Monet hommani olivat ihan hyviä asioita, mutta kahmin liikaa tehtäviä. Tavoitteita oli pakko karsia.

– Suoritusyhteiskunnassa pitää pyrkiä jatkuvasti paremmaksi ja korkeammalle arvostusasteikossa. Taloudellinen ja ammatillinen menestys ei kuitenkaan tuota onnellisuutta pidemmällä tähtäimellä. Rahalla ei saa rakkautta, terveyttä eikä sisäistä vapautta.

Rakastamistakin voi suorittaa

Ylisuorittaja pyrki onnettomuuden jälkeisinä etsikkovuosinaan tavoittamaan merkityksellisen elämän. Hän käänsi huomion itsestään muiden auttamiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen.

– Aloin vahingossa suorittaa rakastamistakin pyrkiessäni siihen, että elämäni olisi merkityksellistä itseni, toisten ja Jumalan silmissä. Rakastamisen suoritteiden määrä otti isomman roolin kuin laatu.

– Nykyään ajattelen, että on oltava pikemminkin valmiudessa toisten käyttöön silloin, kun eteen tulee luontevia tilaisuuksia vaikka siihen rakastamiseen.

Isa Merikallio sai seitsemän vuotta sitten tyttären, joka on opettanut häntä eniten. Avioliitto päättyi pari vuotta sitten. Puolisot kävivät pariterapiassa ja päättivät yksissä tuumin, että on parempi erota.

– Tutkiskelimme, miten voisimme erota parhaalla mahdollisella tavalla, toisiamme ja itseämme arvostaen. Kohtelemme edelleen toisiamme hyvin.

Kutsumustyössä kaikki on merkityksellistä

Kilpa-urheilun suorituspaineissa ja bulimian pohjamudissa parikymppisenä löytynyt kristinusko syveni vähitellen vuosien varrella. Siinä on tärkeää ”arjessa kiinni oleva avoin yhteys Jumalaan”.

Nykyään jokainen päivä alkaa rukouksella. Isa pyytää, että saisi tänään ne tehtävät, joissa hänestä on eniten hyötyä. Hän kokee arkisen työnsä kutsumustyöksi.

– Saatan vaikka nähdä huoltoasemalla masentuneen kassahenkilön ja koen, että tehtäväni on tuoda hänelle valonpilkahdus. En ala todistaa Jumalasta, vaan yritän parhaani mukaan välittää empaattista läsnäoloa ja toivon henkeä normaalissa kanssakäymisessä.

– Myös sanallisia todistamisen paikkoja tulee toisinaan eteen. Tehdessäni konsultointityötä joku yritysjohtaja saattaa yllättäen ottaa puheeksi hengelliset asiat. Vaikka tarkoitus oli puhua tuotteen menekistä, yhtäkkiä ollaan henkilökohtaisissa uskonkysymyksissä.

Työssään Isa Merikallio tekee myös motiivitutkimusta, joka selvittää mistä syystä ihmiset alkavat tiettyjen yritysten ja tuotteiden asiakkaiksi. Tutkimuksista on selvinnyt sekin, että maailma näyttäytyy monille hyvin kilpailullisena, epävarmana ja turvattomana paikkana.

Vaikka hyvinvointiyhteiskunta kukoistaa, ihmiset uskovat muiden arvostavan itsekkyyttä, ahneutta ja kohtuuttomia suoritteita. Tämä on Merikallion mielestä joukkoharha, sillä harva kannattaa näin kovia arvoja.

Mieluummin laatua kuin määrää

Aikamme aitoja ongelmia ovat läheisyyden, ilon ja yhteisöllisyyden puute, motiivitutkija listaa.

– Perheissä vietetään entistä vähemmän aikaa kasvokkain fyysisessä kontaktissa, kun jokainen on omissa maailmoissaan sähköisten vempaimien, tietokoneen ja älypuhelimen äärellä. Netti on hyvä renki mutta huono isäntä. Se on ottanut isännän paikan tosi monen elämässä.

– Tunnetasolla voidaan huonommin, sillä virtuaaliset kontaktit ja viihde eivät korvaa reaalielämän yhteydenpitoa läheisten kanssa. Sähköisen vallankumouksen myötä mielet askartelevat koko ajan muualla kuin missä ruumis on. Tyhjää aikaa ei ole. Työt seuraavat vapaa-ajalle, ja työssä mietitään harrasteita, joista haluttaisiin nauttia – tehokkaasti.

Kirjassaan Suorituselämästä merkityselämään (Basam Books 2013) Isa Merikallio kiteyttää elämäntaidon opetuksensa sanaan ”miten”. Sen sijaan että kysymme, mitä kaikkea tänään on suoritettava ja saavutettava, meidän kannattaa kysyä, miten teemme eteemme tulevat tehtävät, hän suosittelee.

Laatua painottavassa elämänmuodossa ei säntäillä suorituksesta toiseen vaan kohdataan kukin hetki keskittyen ja läsnä olevasti, rennosti, toisia arvostavasti, vastuullisesti, kiitollisena, rohkeasti, avoimin mielin, viisaasti, suurisieluisesti ja merkityksellisesti...

Merikallion ajatuksia voi lukea myös hänen päätoimittamaltaan Hyvejohtajuus.fi -nettisivustolta, jolla pohditaan hyveissä harjaantumista ja hyvää elämää.

– Jokainen meistä voi harjaannuttaa hyveellisiä luonteenpiirteitä riippumatta siitä, millaisen temperamentin on saanut syntyessään. Hyveelliset ihmiset ovat onnellisempia sekä itsensä että muiden ihmisten kanssa.

Kuin kynänä Korkeimman kädessä

Isa Merikallio toivoo, että kristilliset yhteisöt voisivat tarjota hektisen nykymenon vastapainoksi ihmisille enemmän sitä, mistä on huutava puute: iloa, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

Suomessa hengelliset keskustelut ovat hänestä usein liian vakavia ja varovaisia, koska ihmiset pelkäävät leimautuvansa hihhuleiksi. Uskosta pitäisi voida jutella leppoisasti ja vapautuneesti.

– Tässä ajassa armon sanoma on kirkolle erityisen oleellinen juttu, sillä nykyihminen ei sitä kohtaa juurikaan muualla. Maailmanmeno ja työelämä tuntuvat kohtuuttoman vaativilta ja armottomilta. Mainokset lupaavat valheellista toivoa.

– Uskon, että jos ihmiset tutustuvat Jeesuksen elämään, tekoihin ja opetuksiin, moni kokee ne erittäin puhutteleviksi, merkityksellisiksi ja esikuvallisiksi. Hänellä on yhä paljon annettavaa nykyihmiselle.

Isa Merikallio kirjoittaa, että Jumalaan uskovat ihmiset ovat kuin kynänä Korkeimman kädessä:

”Mitä tahansa olosuhteita elämässä tuleekin vastaan, toteutat vain tätä tehtävääsi parhaasi mukaan, niin olet onnellinen. Toki vastaan tulee vaikeita tilanteita ja vaikeita tunteita. Surua, pettymystä, vihaa turhautumista, pelkoa. Mutta et ole näiden tunteiden uhri. Voit tuntea tunteita ja antaa niiden mennä aikanaan. Et ole aina tyytyväinen, mutta olet syvemmällä tasolla onnellinen.”

 

 


 



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä