27.5.2014Teksti Janne VillaKuva Andreas Janett

Yrittäjä paiskii töitä vapautuakseen

– Minulle ei ole erikseen elämää ja työelämää. Toimittajuus on identiteetti eikä identiteetistään halua olla lomalla, sanoo vapaaksi toimittajaksi ja yrittäjäksi ryhtynyt Reetta Räty.

k-22-2014-04-reetta räty.jpg
-Uskon hyvään ihmisessä. Se on varmaan maailmankatsomukseni, Reetta Räty sanoo.

Lasinen mediapalatsi Sanomatalo olisi lähellä. Sen sijasta Reetta Räty on nyt Rautatientorin toisella puolella pientoimistossa.

Ovessa lukee Räty – Salovaara – Blåfield.

Päällikkötehtävissä toimineiden Reetan, Paulan ja Villen viimekesäinen yhteislähtö Helsingin Sanomista herätti huomiota. Media-alan pudotuspelissä moni muu koettaa pitää kynsin hampain kiinni paikoistaan, kun toimittajia ulkoistetaan työsuhde-etujen ja palkan piiristä freelancereiksi.

Reetta Räty kasvoi kirjoittajaksi Kuusamon Koillissanomat-lehdessä, jossa isä työskenteli toimitussihteerinä. Nuorten palstojen ja kesätöiden koulima valtiotieteen opiskelija eteni pääkaupunkiin muutettuaan vain muutamassa vuodessa Helsingin Sanomien esimiestehtäviin.

Tekikö valtalehden toimituspäällikkö ammatillisen surmanloikan ja heitti pois sen, mitä oli saavuttanut Koillismaalta lähdettyään? Vai edustaako nelikymppinen ammattilainen uutta sukupolvea, joka haluaa määritellä itse, millaisessa asennossa ja millä vauhdilla juoksee työelämän oravanpyörässä?

Pois pokkurointi ja pönötys luonnonlapsista

Toimistossa on rauhallista. Kaksi muuta osakasta ovat New Yorkissa.

Yksityisyrittäjä Räty asettautuu rennosti neuvottelutilan – ”Reetta Meriläisen huoneen” – sohvalle. Hesarissakin neuvottelutilat oli nimetty merkkihenkilöiden mukaan. Emerita päätoimittaja Meriläinen itse oli luonnollisesti paikalla, kun tila vihittiin käyttöön, pilke silmässä.

– Nauramme täällä paljon. Myös syntymiä ja kuolemia on käsitelty tiiviisti tällä sohvalla. Monien kollegoiden uraratkaisuistakin on puhuttu, Reetta Räty kertoo.

Välittömän ja helposti lähestyttävän naisen on helppo puhua itsestään myös tunnetasolla.

– Mulle sanotaan, että olen luonnonlapsi. En tiedä olenko, mutta avoin kyllä! Kerroin jo Hesarissa kollegoille, jos vaikka lasten kanssa oli ongelmia. Työpaikalla keskitytään töihin eikä olla sydän auki, mutta me olemme myös ihmisiä. Murheet ja ilot eivät voi olla vaikuttamatta meihin.

Hesarin entisessä työhuoneessa oli pumppupullo, josta saattoi suihkauttaa kasvoille sumua.

”Suihke peitti itkun jälkiä. Monet työkaverini lainasivat suihketta. Usein emme ehtineet tai katsoneet tarpeelliseksi puhua siitä, mikä ketäkin itketti. Suihkaus oli merkki siitä, että itkettää, en jaksa – ja se on tosi ok”, toimittaja tunnustaa Imagen toukokuun kolumnissaan Elämä on itkumuuri.

Räty on määritellyt missiokseen ”tärkeilyn vastustamisen”. Pois turha tittelien kunnioitus, pokkurointi ja pönötys! Kliseistä ja merkityksetöntä konsulttikieltäkään ei kaivata.


Lue koko haastattelu verkkolehdestä


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä