8.3.2018Teksti: Juhani HuttunenKuva: Istockphoto

Teeskennelty paasto

k-10-2018-2-saarnaIhmisen koko elämä on tietynlaista paastoamista. Olemme matkalla kohti kuolemaa, joka ei ole kenenkään muun kuin minun itseni kuolema. Paastonajan erämaavaellus vain muistuttaa siitä, että koko elämämme vaellus kerran vielä päättyy.

En tajua, miksi kirkko tekee paastosta karnevaalia. Eihän paasto voi olla mikään risuaitatunnisteella varustettu sosiaalisen median teatteriesitys. Jeesus ei sanonut: ”Kun paastoatte, käyttäkää hashtagia #ekopaasto.” Jeesus neuvoo käymään suihkussa ihan normaalisti: ”pese kasvosi”, hän neuvoo Matteuksen evankeliumissa, jotta kukaan ei edes huomaa sinun paastoavan. Vain tekopyhät tekevät numeron omasta hurskaudestaan.

Minä olen toisessa ääripäässä, paatunut. Se jopa vähän kauhistuttaa. Paastoan paastoamisesta. Paastoan kolumneista, jotka neuvovat, miten voit paastota hissistä, Facebookista ja karkeista. Kaikki yritykseni tuntuisivat teeskentelyltä. Toivon salaa, että kun kerran olen näin aavikolla, tyhjänä hengellisistä kokemuksista, siinä olisi edes olisi aitoutta ja rehellisyyttä.

Elämän leipä

Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.
Joh. 6: 48–51

 

Rukoilemme

Jumala,

anna minulle sanastasi tyydytystä

sisimpäni nälkään ja janoon,

niin kuin puu etsii juurillaan maasta

vettä ja ravintoa.

Auta minua juurtumaan Kristukseen

ja rakentamaan elämäni hänen varaansa.

Kuule minua.

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä