5.4.2018Teksti Sakari Timonen

Anteeksi on vaikea sana

sakun kuva

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. (Isä meidän -rukous)  Viime aikoina on pyydetty julkisesti anteeksi, mutta en tiedä onko annettu. Anteeksi pyytäminen ja saaminen eivät ole juridiikkkaa, sillä lakikirja ei tunne näitä sanoja.

Rikoslaki ei auta vaikkapa julkisuudessa olleiden elokuvaohjaajien tapauksessa senkään takia, että niissä ei puhuta rikoksesta. Toisessa tapauksessa teot tapahtuivat vuosia ennen kuin niistä tuli rangaistavaa, ja toisessa oli kyse epäasiallisten metodien käyttämisestä ohjaustyössä.

He ovat pyytäneet anteeksi sekä loukkaamiltaan ihmisiltä että yleisöltä. En tiedä miten loukatut ovat anteeksipyyntöön suhtautuneet, mutta ainakaan yleisö ei ole erityisen halukas antamaan anteeksi.

Julkisuuteen tulleet tapaukset ovat paljastaneet vallan väärinkäytöksiä, ja siinä mielessä me too -kampanja on tärkeä. Rakenteissa piilevät viat ovat tulleet näkyviin, ja julkisuus auttaa korjaamaan asioita. Ihmisten armottomuus on kuitenkin selvästi nähtävissä, vaikka teot eivät ole kohdistuneet suoranaisesti yleisöön.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kristinuskon keskeisin sanoma on armo ja anteeksi antaminen. Armo kuuluu kaikille, myös synnintekijälle. Syntien tunnustaminen ja valmius parannuksen tekoon valmistavat ihmistä tulemaan eheäksi jälleen. Valta-asemaansa väärin käyttäneet voivat tunnustaa syntinsä ja sovittaa pahat tekonsa heille, joita vastaan ovat rikkoneet
.
Silloin kun joku tulee vilpittömästi pyytämään meiltä anteeksi, niin meidän varmaankin pitäisi antaa anteeksi. Se on tärkeää meidän oman eheytymisemme kannalta. Ei se helppoa ole, mutta se on vapauttavaa. En tietenkään voi moittia niitäkään, jotka eivät anteeksiantoon kykene teon pahuuden takia.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat loukatun ja loukkaajan välinen asia. Julkisesti esitetty anteeksipyyntö on osoitus avoimesta katumuksesta, mutta sillä on myös haittansa. Sen haitan nimi on yleisö, joka nykyisin seuraa kaikkea varsinkin sosiaalisen median kautta. Yleisön joukossa ne ankaruutta ja armottomuutta korostavat äänet kuuluvat aina parhaiten. Juuri ne samat äänet vaativat aikoinaan ristiinnaulitsemista.

Ehkä armottomien puolesta pitäisi rukoilla kuten Jeesus rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta: Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät. (Luuk.23:34)




Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä