4.8.2016Teksti Markus Partanen

Avoimuuden ja ihmettelyn taito

Pietaryrtit kukkivat loppukesällä koulutien varrella. Keltaisista kukkasista muodostuva mato jatkui ja jatkui. Keräsin toisiaan noita nykerömäisiä kukkia koulumatkalla ja kätkin ne kämmeniini.

Pikkupoikaa pienet kukat kiinnostivat. Ehkä vetovoiman taustalla oli pietaryrtin vahva haju, joka jäi sormiin senkin jälkeen, kun oli heittänyt kukat pois. Joskus halkaisin kukat ja tutkin niiden sisustaa. Keltaisen alla oli muistaakseni valkoista, rakenne hienojakoinen. Napakka kukka halkesi yllättävän helposti, kun näytti vähän kynttä.

Kun nyt vuosikymmenten jälkeen katselen pietaryrttejä tienvierustoilla, mieli tavoittaa menneisyyden muistot: sen kuinka keräsin kukkia kämmenkuppiin, kuinka tutkin maan kasvun ihmeitä avoimena ja uteliaana.

Elämää jo jonkin matkaa nähnyt ei tutki maailmaa yhtä avoimena kuin hiljattain Tellukselle tupsahtanut. Silti juuri uteliaisuus ja avoimuus maan ihmeille tekevät elämästä täyteläistä. Lapsen kaltaisuus – sekoitus uteliaisuutta, avoimuutta ja vilpittömyyttä – asenteena ei liene mahdottomuus aikuisellekaan.

Askel kohti tuota tavoiteltavaa tilaa voisi ehkä olla, jos löytäisi avoimuuden ja auki olemisen kautta vaikkapa vain yhden uudenlaisen ja ihmeteltävän asian päivästään.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä