12.7.2018Sanat: Maija Nyman


Ei ole oikoteitä

Maija Nyman 02 MVKesäkahvila Tammisaaressa, aivan Helene Schjerfbeckin kotitalon naapurissa, on erityisen kodikas. Kohtaan vanhoja tuttavia, ja keskustelu lähtee luontevasti liikkeelle elämän kuulumisista. Wien on ollut vuosikymmenet heidän toinen kotikaupunkinsa, ja nyt iän myötä juuret vetävät aika ajoin kotimaahan entistä useammin. Heidän kohtaamisensa havahdutti tuoreella tavalla kiittämään niistä ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet syvällä tavalla omaan ajatteluuni, myös hengellisesti.
Meitä varten on ihmisiä, jotka puhuttelevat ja opastavat, herättelevät ymmärtämään Jumalan suuruutta ja hänen johdatuksensa todellisuutta. Ympärillämme on monia, jotka sanovat ohimennen oikean sanan, joiden tekstit ja elämänasenne pysäyttää meidät. Jotkut tulevat ihan iholle ja jättävät pysyvän jäljen. Miten sitä toivookaan, että voisi itse olla edes joskus jollekin hyvän tahdon lähettiläs, Jumalan armon kanava.
Eräs merkittävimmistä oman elämäni vaikuttajista liittyy yllättäen juuri Wieniin. Kirjailija Anne Fried oli siellä kokenut elämää älymystön keskiössä, rakkauden, mielikuvituksen ja luovuuden ilmapiirissä. Hän oli kokenut myös tragedian, joka kohtasi hänen vanhempiaan. Samoin avioliiton ja eron, pakomatkan Amerikkaan pienen poikansa kanssa, eläen maahanmuuttajana matalalla palkalla, paikkaansa etsien. Jossain vaiheessa sisäistäen kristinuskon ytimen ja löytäen merkittävän tehtävän sosiaalisesti heikompien auttamisessa.
Suurin piirtein minun ikäisenäni hän muutti Suomeen ja löysi oman paikkansa kultturiväen parissa, vaikuttajana, hengellisenä mentorina monelle. Itsellenikin. Anne Fried puhui ympyröistä, jotka elämän myötä alkavat sulkeutua. Hänen mielestään vasta ikääntyessä ihminen alkaa ymmärtää merkityksiä ja saa vastauksia. Kuuntelin häntä, sydämeni kuunteli, vaikka en vielä silloin ymmärtänyt paljoakaan. Mutta nyt alan ymmärtää, olen kuin löytöretkellä oman elämän rajoitusten merkityksiin.
Tällä radalla ei ole oikoteitä. Olen nuoresta saakka rukoillut elämääni Jumalan johdatusta, olen kiittänyt, hämmästellyt, yllättynyt, kapinoinut ja pettynyt. On ollut mahdotonta ymmärtää suljettuja ovia, myrskypilviä, elämänhalun hiipumisen aikoja, kyllästymistä elämään oman itseni kanssa ja sisällä.
Miksi-huudot varmasti kuultiin, mutta vastauksia alkoi tulla pala palalta vasta vuosien perästä. Elämäni ympyrät ovat alkaneet sulkeutua, tapahtumille on alkanut tulla selityksiä, tappiot ovat alkaneet kääntyä viisaudeksi. Jumalani ajatukset eivät aina ole olleet helppoja, mutta pitkässä juoksussa merkityksellisiä. Hän oli aina avannut ikkunan, vaikka ovi olikin suljettu.
Olisiko tässä yltäkylläisen elämän kuva? Missä valossa katselen ja miten tulkitsen elämäni vuosia ja kokonaisuutta? Mikä minun elämäntarinassani on ainutlaatuista ja arvokasta? Hyvä, etten pyrkinyt hinnalla millä hyvällä oikoteihin. Olisin tänään todella köyhä sielu.
Kiitos kirjailija Anne Fried, juutalaistyttö Papagenogassen varrelta, kun opastit ymmärtämään elämän ympyröitä. Annoit samalla arvon ja ilon ikääntyä katkeroitumatta. Kun lisäsit, etteivät kaikki ympyrämme kenties koskaan sulkeudu täällä ajassa, avasit näkymän taivaaseen.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä