19.4.2018Sanat Ilkka KoivistoKuva Jani Laukkanen

Elämän strategia

Kolumni Ilkka Koivisto säädetty

Seison aamuruuhkassa täydessä ilmajunassa. Vieressäni istuu pieni koulutyttö, sylissään kirja. Kirjan nimi on Strategy of Life (Elämän strategia). Sen kannessa on kuva avaruuteen eksyneestä dinosauruksesta, muutamasta planeetasta ja niiden ohitse harhailevasta satelliitista. 

Jään miettimään, pitääkö elämää varten olla strategia. Täytyykö jo pienellä koululaisella olla strategia? Pitääkö olla strategia silloinkin, kun ei edes tiedä mitä elämältä haluaa? Ja jos ei tiedä, mitä elämältään haluaa, pitäisikö sen selvittämiseksi olla strategia? Ettei vain käy niin kuin oppikirjan kannessa olevalle satelliitille: se vain kiertää rataansa päätymättä koskaan oikein minnekään.

Kun selailen erilaisia elämäntaitoon liittyvää kirjoja, vastaus on: kyllä. Strategia pitää olla. Strategia tasapainoiseen elämään. Onnistumisen ABC. Näin saat viidessä viikossa litteän vatsan. Näin saat valtaa ja kunniaa. Kymmenen askelta tähän ja tuohon, ja nopeimmille vielä kaksi askelta kaupan päälle.

Yrityksissä strategioita vasta onkin. On jopa erityisiä strategiapäiviä. Näiden strategiapäivien kulku on seuraava: ihmiset jaetaan vastentahtoisesti pieniin ryhmiin, joissa kirjoitetaan lukematon määrä muistilappuja, jotka puolestaan kiinnitetään jättikokoisiin papereihin, jotka ripustetaan ympäri konferenssihuoneen seiniä. Päivän päätteeksi paperit rullataan ja luovutetaan henkilölle, jonka toivotaan unohtavan ne toimiston varastoon aikaisempien strategiapäivien papereitten alle.

Ennen työn tekemisen strategia oli mennä aamuksi töihin ja tulla illaksi kotiin. Vapaa-ajan strategiana oli levätä. Menestymisen strategia oli tehdä työt hyvin. Oppimisstrategia oli harjoitella. Kasvatusstrategia oli antaa lapsille ruokaa. Varainhankinnan strategia oli pyytää rahaa. Viestintästrategia oli pitää ääntä. Evankelioimisen strategia oli seurata Jeesusta. Seurakuntayhtymän diakoniaosaston viisivuotisstrategiana oli tehdä hyvää viisi vuotta.  

Koulutyttö lukee yhä kirjaansa. Nostan katseeni ja tähyilen ympäristöä ilmajunan ikkunasta. Ikkunat on teipattu niin täyteen mainoksia, että mitään on vaikea nähdä. Suuren toimistotalon lasiseinässä on thaimaalaisen pankin mainos: Make Life Easy (Tee elämästä helppoa). Sellainen on monen tavoite.

Mutta tekeekö kaikki tämä sinnikäs suunnittelu elämästä lopulta yhtään helpompaa? Jos helppoon elämään tarvitaan mahdottoman vaikea strategia, kuinka paljon jää aikaa elämiseen? 

Joskus tuntuu, että kaikkein paras strategia on niillä, jotka ovat syystä tai toisesta luovuttaneet. Heidän strategiansa on: ”Päivä vain ja hetki kerrallansa.” Se ei tarkoita, ettei elämässä edelleen voisi olla tavoitteita ja unelmia – suuriakin. Mutta tuo ”päivä kerrallaan” on strategia, joka auttaa näkemään merkityksen juuri tässä hetkessä. Elämän sisältö on siinä, mitä on – ei siinä, mitä ei vielä ole.

Totta kai tarvitaan jotakin, joka kantaa myös tätä hetkeä pitemmälle. Onneksi sellaista ei tarvitse keksiä itse, se on meille annettu. Hän on elämän strategia ja enemmänkin: hän on ikuisen elämän strategia.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä