29.10.2015Teksti Sari Tikkanen

Epävarmuudessa elämisestä

Suomen talousongelmat, pakolaistulva, ilmastonmuutos, medianmurros, yt-uutiset. Tekisi mieli laittaa tietokone ja televisio kiinni, mutta en voi, koska olen toimittaja. Minun on tiedettävä, mitä on meneillään, ahdisti kuinka paljon tahansa.

Kun 90-luvun lama runteli maata, opiskelin, eikä se mielestäni koskettanut minua. Nyt olen keski-ikäinen, asuntovelallinen kahden lapsen äiti, ja kaikki, mitä nyt tapahtuu, koskee kaikin puolin minua.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Lapsiani lohdutan, että kyllä kaikki järjestyy aina. Aikuisena tiedän, että on työttömyyttä, kurjuutta, silkkaa pahuutta ja synkkääkin synkempää epätoivoa. Kun itsellä tulee heikko hetki ja tulevaisuus pelottaa, lohduttaudun ajattelemalla, ettei elämässä oikeastaan voi epäonnistua. Kaikki mitä tapahtuu on – niin, elämää.

Jos mietin kuulemiani tai lukemiani elämäntarinoita, niin yhtään täydellistä menestystarinaa ei tule mieleeni. Elämään kuuluvat epäonnistumiset, menetykset, pohjakosketukset. Niistä kutoutuu ainutlaatuinen tarina kerrottavaksi.

Loppujen lopuksi tärkeää eivät ole autot, asunnot, lomarahat tai elämän työpaikat, vaan lämpimät hymyt ja hellät halaukset.  


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä