3.11.2016Teksti Taneli Heikka

Istuvatko toimittajat dialogipiiriin?

Kolmekymmentä ihmistä istuu hiljaa piirissä Tampereen yliopiston kampuskappelissa. Meitä on köyhyysaktivisteja ja hallitusammattilaisia, kristittyjä ja kurdeja, pappeja ja poliiseja, kokoomuslaisia ja perussuomalaisia, tutkijoita ja toimittajia. Piirin keskellä on painavia kiviä. Jokainen ottaa vuorollaan kiven ja puhuu.

Täällä yritetään ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Miten siitä pitäisi kertoa televisiossa, lehdissä tai netissä?

Uutiset syntyvät yleensä poliitikkojen, virkamiesten ja rahaväen teoista. Toimittajat raportoivat. Se oli menestyvä malli. Entisaikaan, kun ongelmat olivat niin yksinkertaisia, että vallasväkikin osasi ratkoa niitä.

Nyt maailmaa koettelevat suuret haasteet ympäristökriisistä kansainvaelluksiin. Talouskasvu saattaa pysähtyä. Aika murtuu kohti tuntematonta.

Nykyaikainen journalismi syntyi 1800-luvulla suhteellisen järkevän, talouskasvun maailman tarinankertojaksi. Uutisten ja hyvinvoinnin murusia putoili päättäjien pöydiltä kansalaisille. Sitä maailmaa ei ehkä kohta enää ole.

Ilmiö on yleismaailmallinen. Amerikassa, jossa asun, puolet äänestäjistä haluaa presidentiksi arvaamattoman pikkupojan, joka lupaa suuruuden paluuta lietsomalla vihaa. Media palvelee ilmiötä. Mitä pöyristyttävämpiä asioita ehdokas sanoo, sitä varmemmin hän on uutisten päähenkilö.

Yhteiskehittelyn työpajat ovat yksi tapa vapautua tästä kierteestä ja yrittää ratkaista monimutkaisia ongelmia. Siitä oli kyse Tampereella hiippakunnan koolle kutsumassa Lasisilta-työpajassa. Pohdimme, uskallammeko yrittää ratkaista ongelmia yli kuilujen ja erimielisyyksien.

Tällaisessa työssä tittelit jätetään naulakkoon. Yhteiselon suuntaa ei etsitä vain järkiperäisesti, vaan myös kehon ja tunteiden kautta.

Teesejä naulattiin post-it -lapuilla kappelin liukuoveen. Niissä ilmoitettiin esimerkiksi halu nostaa syrjäytyneitä näkyviksi, rakentaa siltoja erimielisten välille, tuoda uskonnottomia mukaan uskontodialogiin, valmentautua vapaaehtoistyöhön, ja tulla toimittajana mukaan yhdistämään ääripäät.Siis ideoina vielä hiomattomia timantteja. Mutta taatusti erilaisia kuin ne, jotka täyttävät uutisten arkipäivän.

Journalistien on ehkä entistä useammin astuttava yhteiskunnallisen keskustelun marginaaleihin. Kuten kirkkoihin, joissa työskennellään uskon ja tiedon rajamailla, innovaatioiden syntysijoilla.

Journalismi kukoisti, kun asiat olivat selkeitä, kehitys kehittyi ja tiukat ammattiroolit olivat edistystä. Nyt ongelmien monimutkaisuus vaatii paljaampaa ihmisten kohtaamista. Ottavatko toimittajat paikan piirissä?

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva toimittaja, tutkija ja viestintäyrittäjä.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä