28.5.2018Sanat: Sakari Timonen

Kuka kuuntelee köyhää?

k-46-2017-20-Timonen_uusi

Kun rikas puhuu, vaikenevat kaikki, ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti. Kun köyhä puhuu, sanotaan: ”Kuka hän on?” Ja jos hän kompastuu, hänet vielä survaistaan kumoon. (Jeesus Siirakin kirja 13:23)

Luin jokin aika sitten lehdestä menestyneen ja varakkaan kauppaneuvoksen haastattelun, ja nämä sanat tulivat heti mieleeni. Kauppaneuvoksella ei ollut varsinaisesti mitään uutta sanottavaa, vaan hän puhui ihan sitä samaa kuin on aina ennenkin puhunut. Työn teettäminen on liian kallista, joten palkkoja on alennettava. Investointien turvaamiseksi on pääomatuloverotusta alennettava. Työtä on tehtävä enemmän ja työttömyysturvaa on heikennettävä työhön kannustamiseksi. Jokaisella on mahdollisuus rikastua tekemällä kovasti työtä.

Sama ajattelu on nykyisin vallalla yleisemminkin. Köyhyys on köyhien omaa syytä, sillä he ovat laiskoja. Työttömät eivät halua tehdä työtä, sillä sosiaaliturva on liian antelias. Näin eivät puhu vain rikkaat ja menestyneet, vaan ihan tavalliset työtä tekevät ihmiset, joilta puuttuu kosketuspinta arvostelemiensa köyhien ja työttömien todelliseen elämään. He puhuvat pelkästään mielikuviensa varassa, ja ne mielikuvat vahvistuvat koko ajan yleisestä keskustelusta.

Tiedän tämän, sillä olen vuosikausia kirjoittanut köyhyydestä ja työttömyydestä. Palaute on koko ajan käynyt julmemmaksi. Puolisenkymmentä vuotta sitten kommentit olivat pääosin ymmärtäviä, mutta nykyisin ymmärrys tuntuu vähenevän. Jatkuva julistus köyhien syyllisyydestä omaan köyhyytensä on kantanut ikävää hedelmää, ja köyhien puolustaja leimataan vähintään kommunistiksi, joka haluaa antaa kovalla työllä ansaitut ja riistoverotuksella yhteiskunnalle sosialisoidut rahat joutilaille.

Köyhiä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ennen sosiaaliturva perustui almuihin, mutta vähitellen on siirrytty verovaroin kustannettavaan sosiaaliturvaan. Nykyisin näyttää ikävästi siltä, että olemme palaamassa takaisin almuyhteiskuntaan. Sen merkkinä ovat leipäjonot, joita 90-luvun alussa pidettiin yhteiskunnallisena häpeänä. Nyt paheksutaan vain sitä, jos julkinen sektori jostain syystä ei halua avustaa leipäjonoja. Epänormaali on muuttunut normaaliksi.

Suoraan sanoen minä en enää tiedä kuka kuuntelee ja puolustaa köyhiä. Tai ehkä sentään tiedän:

Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin", sanoo Herra. "Minä tuon avun ja pelastan heidät", lupaa Herra. (Ps.12:6)


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä