14.11.2013Kristiina Miettinen

Mummottelua, yök

Ikään ja vanhenemiseen liittyvät asiat ovat herkkiä, myös kielellisesti. Äskettäin koin ensimmäistä kertaa mummottelua, tosin futuurissa. ”Joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, kun olet vanha mummo”, kolmikymppinen naislääkäri maalaili tulevaisuuttani.

Huomasin loukkaantuvani. Teki mieli sanoa, että olisin odottanut häneltä tahdikkaampaa ilmaisua, varsinkin kun ollaan yksityislääkärissä, mutta jätin sanomatta. Ehkä lääkärin äidinkieli oli ruotsi eikä hän ymmärtänyt vivahteita.

Sillä vivahteista nimenomaan on kyse. Täti-ikäinen ja mummoikäinen ovat sanoja, joilla lähinnä halveerataan. Kukaan tuskin pahastuu, jos lapsi tädittelee tai mummottelee ventovierasta, mutta muuten on oltava sukulainen.

Vanha ja vanhus korvataan nykypuheessa usein ikääntyneellä ja ikäihmisellä. Moni kahdeksankymppinenkin kavahtaa sanaa vanhus. Mieluummin ollaan ikäihmisiä, senioreja, harmaita panttereita, tai eletään kolmatta ikää.

Mitä tämä kertoo yhteiskunnastamme ja kielen evoluutiosta, sitä en tässä lähde pohtimaan. Mutta jos elän seitsemänkymppiseksi, tuskin näen itseni vanhana mummona enkä myöskään halua tulla kutsutuksi vanhaksi mummoksi. Sen sijaan seitsemänkymppisen Vappu Taipaleen lanseeraama ja itsestään käyttämä sanapari vanha nainen tuntuu raikkaalta, suorastaan kuningatarmaiselta. Isona minusta tulee viisas vanha nainen.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä