12.4.2018Sanat Satu Kreivi-Palosaari

Pyhä piirittää meitä

satukreivipalosaari2mv

Hämmästyn joka kerta, kun kuulen sanottavan, että uskonto on katoamassa tai että hengellisyys ei kiinnosta. 

Mitä se on, kun ihminen on herännyt aamulla viideltä tekemään voileipäkakkuja ystävänsä lapsen ristiäisiin? Kun hän ääni värähtäen vastaa ”tahdon” kysyessäni, aikovatko kummit antaa seurakunnan kaverina kristillistä kasvatusta. Kun hän nostaa kätensä siunaamaan lasta, vaikka ei edes kuulu kirkkoon. Lupaa kyllä liittyä. Tiesittehän te, että myös Jeesus kastettiin? sanon ristiäisväelle. He nyökkäävät. Nuoren parin kaksio on täynnä opetuslapsia siinä hetkessä.  Ahtaasti sohvapöydän ympärillä seisotaan ja seurataan Jeesusta.

Entä se, kun kirkossa 80 nuorta tulee leimauttamaan korttinsa ja se ujoin poika kysyy, saako hän merkintää, kun oli viikonloppuna kantamassa pappansa arkkua hautaan. Annan kaksi leimaa ja hipaisen nuorta. Tiesitkö, että myös Jeesus kannettiin hautaan?  Pojan kasvoilla käy hymy, ennen kuin hupparin huppu nousee päähän. Moikka, sanoo Jeesuksen seuraaja ja hurauttaa mopolla tiehensä.

Kebabravintoloitsija pyytää minua siunaamaan baarinsa. Luen raamatuntekstin, pienen rukouksen ja siunaan paikan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Paikalla on muutama ihminen, joista suurin osa taitaa olla muslimeja. Pyhä koskettaa meitä.  Jeesus meni kotiin kuin kotiin, toivotti rauhaa. Kebab maistuu taivaalliselta.

Liikennevaloissa tunnen kevyen töyssyn. Vilkaisu takapeiliin kertoo, että perääni on ajettu. Harmittaa sen nuoren parin puolesta, jonka kanssa pysähdymme katsastamaan tilannetta.  Pääsemme nopeasti sopimukseen siitä, mitä he korvaavat lommusta.  Win-win ja niin edelleen.  Sinä olet pappi? nainen kysyy ennen kuin ehdin palata autoon. Kyllä vaan.  Me etsimme vihkipappia, hän vilkaisee mieheensä voitonriemuisena.

Hautajaisissa surevat omaiset kysyvät varovasti, sopisiko, että muistotilaisuudessa kuunnellaan Jamppa Tuomista. Tietysti se sopii. Lohisopan ja neljän adressin jälkeen paikalle haetaan pieni cd-soitin. Levy sujahtaa paikalleen. ”Minkä aamu toi, sen ilta aina vei, näin elin nuoruuteni parhaimman.” Helteinen kesäpäivä pysähtyy. Meitä kaikkia itkettää.  Muistan, että Jeesus itki.

Istun ystäväksi tulleen naisen kanssa aluesairaalan aulassa vierekkäin. Hän tuo ruutupaperin ja kynän. Nyt me suunnitellaan ne hautajaiset, hän sanoo. Ihmisiä tulee ja menee ympärillä. Me valitsemme Järnefeltin kehtolaulun alkumusiikiksi, Kristus valo valkeuden loppumusiikiksi. Läkähdyn taas. Kristuskin tiesi kuolevansa.

 

Kirjoittaja on entinen toimittaja, joka roihuaa pappina, äitinä ja omaishoitajana Oulussa.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä