29.6.2018Sanat Minna Rönkkö

Runon ja suven päivä

Minna

Heinäkuun kuudes päivä vietetään Runon ja suven päivää. Ja mikäpä on viettäessä: kesä on kauneimmillaan, suomalainen luonto parhaimmillaan. Nyt kannattaa nostaa lippu salkoon, kattaa kahvipöytä pihalle, etsiä kirjahyllyn kätköstä runokirja ja lukea ääneen runo tai pari.

Mökkinaapurilla on ollut tapana jo useampana vuonna kutsua naapureita kylään Runon ja suven päivänä. Ideana on ollut, että jokainen vieras lukee vuorollaan itse valitsemansa runon. On ollut mielenkiintoista seurata, miten eri ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ovat oman runonsa valinneet. Erityisen koskettava oli erään hyvin vanhan herran ääni väristen ulkoa lukema virsi. Siinä kuului pitkän elämän tuoma kokemus ja katoavaisuus.

Anoppi on varsinainen runoratsu. Nuoruudessaan hän on voittanut joitakin lausuntakilpailujakin. Aina kun on syytä juhlaan, anoppi lausuu ulkomuistista runon. Hänellä on yhä, 86-vuotiaana, uskomaton runovalikoima muistissaan. Kaarisilta taitaa olla anopin suosikkiruno.

Runot ovat nyt hyvässä nosteessa muutenkin kuin omassa lähipiirissä. Ympäri Helsinkiä on lavaklubeja, joissa stand-upin ohella on alkanut esiintyä runoilijoita tai runojen lausujia. Ihmiset haluavat kerääntyä kuulemaan runoja. Mahtavaa! Itse osallistuin keväällä Saima Harmaja -seuran järjestämälle runokävelylle Hietaniemen hautausmaalla. Kuljimme haudalta toiselle. Kävelyn vetäjä esitteli haudatut ja luki kyseisen henkilön kirjoittaman runon tai muun tekstin. Lopuksi laskettiin yksi ruusu kullekin haudalle. Oli oikein mielenkiintoinen ja kiva tilaisuus.

Yksi pitkäaikaisimmista radio-ohjelmista on vuodesta 1967 asti pyörinyt Tämän runon haluaisin kuulla, johon kuulijat voivat lähettää runotoiveitaan. Ja melkein jokaisen suomalaisen pikkulapsen kirjahyllystä löytyy Tiitiäisen satukirja, jonka lorut syöpyvät aivoihin sieltä koskaan katoamatta. Ehkä Tiitiäisen satupuun voisi sisällyttää äitiyspakkaukseen. Lorut auttavat lapsen kielellistä kehittymistä ja laajentavat sanavarastoa.

Runot sopivat hyvin erilaisten kesä- ja kylätapahtumien ohjelmistoon. Kerran eksyin Kustavin Volter Kilpi -kirjallisuusviikoilla tilaisuuteen, missä esiteltiin Uuno Kailaan vähemmän tunnettuja runoja. Köyhä Kailas oli kirjoittanut runoja muun muassa kapakoissa ja vaihtanut runoja juomaan.

Tunnetuin Uuno Kailaan runo lienee Suomalainen rukous, joka löytyy myös virsikirjasta, virsi 584. Ensiesityksensä Suomalainen rukous sai viisi päivää ennen talvisodan syttymistä, ja kun radiossa kerrottiin Moskovan rauhansopimuksesta, Suomalainen rukous esitettiin heti perään. Tämä virsi kuullaan usein myös valtiopäivien juhlajumalanpalveluksissa ja valtiollisissa hautajaisissa. Komea ja isänmaallinen ja tunteisiin vetoava se onkin. Pistetään se tähän loppuun Runon ja suven päivän kunniaksi. Uuno Kailas ja Suomalainen rukous alkuperäisessä muodossaan, olkaa hyvät:

Siunaa ja varjele meitä,

Korkein, kädelläs!

Kaitse kansamme teitä

vyöttäen voimalla meitä,

heikkoja edessäs!

Sulta on kaikki suuruus,

henki sun hengestäs.

 

Herra, valista meihin

kasvosi laupiaat,

kunnes armosi alla

kukkivat roudan maat!

Vaivassa vaeltaneihin,

Herra, valista meihin

kasvosi laupiaat!

 

Tutkien sydämemme

silmäsi meihin luo!

Ettemme harhaan kääntyis,

ettei kansamme nääntyis,

silmäsi meihin luo!

Alati synnyinmaalle

siipies suoja suo!

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä