5.4.2018Teksti Mikko Saari

Uskon, luulen, tokko tiedän

k-50-2017-03-mikko saari_60

Määrittelen itseni kristityksi. Jos minulta kysytään, että olenko uskovainen, ryhdyn hieman vääntelehtimään. Koemme sanat ja termit niin kovin omilla tavoillamme, johtuen itse kunkin lähtökohdista, historiasta ja näkökulmista.

Joillekin termi ”uskovainen” on luonteva, myönteinen ja iloinen. Minulle se on hieman kielteissävytteinen, rajaava, leimaava. Termin merkitys on itselleni erilainen kuin sen neutraali analyysi. Uskovainen on sanana jotain muuta kuin sen kieliopillisten osien summa. Siihen sisältyy jännittävä lataus.

Tuotan työssäni Pop-messuja Töölön kirkkoon ja Resonanssi-klubeja Temppeliaukion kirkkoon. Kummankin toiminta-ajatukseen liittyy ennakkoluulottomuus, kokeilunhalu ja toisaalta perinteiden syvä kunnioittaminen. On hienoa tuoda kirkkoon esiintyviä taiteilijoita niin kutsutun klassisen kristillisen kulttuurin ulkopuolelta. Pyhä koskettaa kiehtovalla tavalla, kun sitä tarkastellaan ja sanoitetaan uudesta näkökulmasta.

Muusikko ja performanssitaiteilija Yrjänä Sauros oli maaliskuun Pop-messussa artistivieraana. Hän soitti saurofonia, eriskummallista soitintaan yhdessä messubändimme kanssa. Mieleen jäi miehen hykerryttävästä monologista seuraavat sanat: Sekin, että mä luulen. Mä luulen asioita. Mä en tiedä. Mä en usko. Minä luulen. Mä oon luulovainen. Yks kertaa yks on yks, mä luulen. Aurinko on taivaalla, mä luulen.

Niin ihastuttava ihmisyyden sanoitus! Luulovainen. Olenko minä itsekin luulovainen? Pääsisikö tämä määritelmä itseltäsi jatkoon?


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä