8.2.2018Teksti Sari Tikkanen

Ystävyydestä

9-vuotias poikani kuvaa ystävyyttä seuraavasti: ”Että on kiltti toiselle ja auttaa toista. Ystävälle voi puhua avoimesti, ja on oltava itse luottamuksen arvoinen.”

Elämän aikana ehtii kokea monenlaista ystävyyttä. On koulu- ja harrastuskavereita sekä lapsuuden- ja nuoruusajan ystäviä. Äitikaverit tulevat tiettyyn elämänvaiheeseen. Eronneet löytävät jaettavaa keskenään.

Toisilla on paljon kavereita, muttei yhtään sydänystävää. Joillakin on yksi sydänystävä, joka korvaa kokonaisen kaverilauman. 

Ystävien kanssa eletään tätä elämää: jaetaan asioita ja myötäeletään tyynessä ja myrskyssä. On tärkeää tehdä yhdessä asioita ja keskustella. Aikuisetkin opettelevat ystävyystaitoja läpi elämän.

Ystäväpiirissä voi tapahtua muutoksia, ja kaverit voivat vaihtua. Joskus ystävyys hiipuu kokonaan. Se voi tuntua pahalta, mutta se voi olla myös väistämätöntä. Toisaalta ystäviä voi saada aina lisää. Joskus hiipunut ystävyys löytyykin myöhemmin elämässä uudelleen.

Ystävyyttä täytyy hoitaa, ettei se hiivu pois. Siitä ystävänpäivä on hyvä muistutus.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä