Kolumni 


Ei mitään hätää

Minna

Luin jostakin hauskan ja osuvan ajatelman: Miten erottaa oikean väärästä? Väärä on se, minkä valitset. Siltä se joskus totisesti tuntuu! Tuntuu että valitsipa mitä vain, valitsee väärin. Jos valitsee kassajonon, valitsee takuulla sen, jossa joku on unohtanut punnita mandariinit ja kassa lähtee asiaa toimittamaan. Valitsemani autokaista vetää muita huonommin. Valitsemani avokado on juuri se avokado, joka ei koskaan kypsy.

Nuorena valintoja tekee rennon huolettomasti. Tuon kanssa menen naimisiin. Nyt lähden opiskelemaan tätä ja harrastamaan tuota. Muutan maalle / kaupunkiin. Ostan asunnon. Vaihdan työpaikkaa. Teen lapsen. Hankin koiran.

Valintojen seurannaisvaikutuksia ei välttämättä pohdi. Ja hyvä niin. Nuoren kuuluu olla rohkea ja ennakkoluuloton. Siten elämä etenee. Jos jää paikoilleen pohtimaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, punnitsemaan niiden paremmuutta toisiinsa nähden ja kuvittelemaan mahdollisia seurauksia, yöunet menettää vähän useammaksi yöksi ja kohta onkin jo myöhäistä ja siinä se elämä sitten meni. Siitä vain, nuoret, rohkeasti elämään!

Vanhemmiten yöunet kärsivät. Aamuöisin on kätevää – mutta ei aina niin mukavaa – pohtia asioita monelta kantilta. Siihen kun vielä lisää analyysit jo eletyn elämän eri vaiheilta, valvottavaa riittää. Ei yhtään ihme, että yöunet tutkitustikin huononevat mitä enemmän ikää kertyy. Sanovat, että johtuu hormoneista, minä kyllä epäilen enemmän elämänkokemusta. Siinä syypää valvomisiin.

 Elämänkokemus opettaa kovimmankin pään ja rohkeimmankin mielen tajuamaan, miten moni asia voi mennä pieleen. Voit valita väärin ja siitä voi seurata harmia. Ostamasi talo voi osoittautua hometaloksi. Hankkimasi koira mielenvikaiseksi. Puolisosta voi paljastua epämieluisia piirteitä, maalla ei olekaan hyvä ja kaupungissa ahdistaa, et viihdykään ammatissa, johon opiskelit pitkään, et näe hirveä ja kyydissä on rakkaimpasi; loikit niityn poikki liian kepein vaattein, punkki puree ja saat ikuisen borreoloosikolotuksen niveliisi; naapuri jättää hanan auki ja vedet tulvivat kotiisi, sijoitat säästösi rahastoon, jossa ne eivät pysykään tallessa vaan sulavat pois kuin voi auringossa. Kaikkea voi sattua ja tapahtua, etkä aina edes itse ole niiden sattumien ja tapahtumien syypää, olet vain onnettomien tapahtumien kohde, oman elämäsi Mr Bean.

Tietoisuus kaiken mahdollisen mahdollisuudesta vie yöunet ja mielenrauhan. Sitä toivoisi, että olisi olemassa joku järjen ääni tärkeitä päätöksiä tehdessä, ääni joka opastaisi ja neuvoisi tai varoittaisi vaarasta. Raamatussa kuullaan usein Jumalan äänen sanovan jotakin tärkeää tai lohduttavaa tiukan paikan tullen. Miksi pilvet eivät väisty ja yläilmoista ei kajahda mitään? Kyllä olisi hyvät neuvot kalliit sekä itselle että koko Telluksen asioista päättäville.

 Voi vain ihmetellä, miten henkilöt, joiden ratkaisut vaikuttavat monien ihmisten  ja kokonaisten kansakuntien tulevaisuuteen, jaksavat tärkeitä päätöksiä tehdessään. Joku tai jotkut valitsevat, millä influenssarokotteella meidät tänä vuonna rokotetaan. Päätös voi pelastaa ihmishenkiä tai väärin valittaessa sitten taas ei. Miltä tuntuu tehdä valinta hoidon aloittamisesta tai   lopettamisesta, turvapaikkapäätöksen hyväksymisestä tai hylkäämistä, sodan aloittamisesta tai pommituksesta tietäen sen aiheuttavan monien ihmisten kuoleman? Minä en pystyisi nukkumaan ollenkaan.

Tiedetään että monet maan päättäjät ovat kokeneet suurta painetta vaikeissa ratkaisuissa ja etsineet neuvoa ja apua monin eri keinoin, jopa kyseenalaisin menetelmin mm. turvautumalla meedioihin. Toisaalta joka sunnuntai jokaisessa suomalaisessa kirkossa rukoillaan siunausta ja viisautta poliittisille päättäjille – presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle – heidän työssään. Toivoisin että myös kirkkoon kuulumattomat poliittiset päättäjät olisivat tästä tietoisia ja osaisivat arvostaa sitä, että heidän työnsä puolesta rukoillaan. On tärkeää, että he osaavat tehdä oikeita päätöksiä koko kansakunnan ja viime kädessä koko maailman hyväksi.

Minun työmatkani kulkee Senaatin ohi. Siitä pyöräillessäni heitän yläilmoihin oman rukoukseni, pyydän viisautta ja oikeita ratkaisuja heille sinne. Tästä päästäänkin mukavasti lähelle omaa napaa eli kuka lohduttaisi Nyytiä? Kuka kertoisi minulle oikean vastauksen; auttaisi, neuvoisi ja lohduttaisi minua? Mikset puhu, Jumala?

 Kunnes se tapahtuu, hieman yllättävällä tavalla. Tilaan noutopizzaa, onnistun säheltämään tilausten kanssa niin että epäilen pizzoja olevan tulossa tuplamäärä, sekä kotiinkannettuna että noudettuna. Hädissäni soitan pizzeriaan. Siellä vastaa itse Jumala. Hän sanoo: ”Kuule, Minna, ei mitään hätää!

Pizzapojan lohduttavat sanat jäävät minuun. Yön pimeinä tunteina, kun en saa unta ja murehdin olemattomia ja turhanaikaisia, sanon itselleni: ”Kuule, Minna, ei mitään hätää”.

Minna Rönkkö