6.9.2018 Maija Nyman Kuva Jani Laukkanen

Kolumni

Laatua näkökykyyn

maija nyman
Kirjoittaja on elämän roolien monitaiturina kunnostautunut, rosoisen rakkauden puolestapuhuja.


Täytyy kiittää suurta päivälehteä ja sen kolumnistia isosta oivalluksesta: ”Heikentynyt
näkökyky huonontaa elämänlaatua! Mitä aikaisemmin ongelmat havaitaan, sitä paremmin
niitä voidaan hoitaa ja ylläpitää toimintakykyä.” Tosin olen asian hoksannut omankin koke-
musmaailmani kautta. Mutta kun oikein isossa lehdessä se sanotaan, asia tavoittaa kansa-
laiset paremmin.

On se kumma, että meikäläinen alkaa heti tulkita tekstejä hengellisten totuuksien
näkökulmasta käsin. Tai oikeastaan juuri sehän tekee elämästä mielenkiintoista.
Olen ymmärtänyt, että vapaassa maassa jokainen saa itse valita näkökulmansa ja
tehdä elämäänsä sopivia oivalluksia.

Olen vuosikymmenten aikana miettinyt moneen otteeseen, mitä kaikkea Jeesus
tarkoitti antamallaan yltäkylläisellä elämällä. En ole päätynyt mihinkään hurmaan,
halleluja-väristyksiin, vaan tosielämän arkisiin tapahtumiin, kohtaamisiin, vastoin-
käymisiin, vastakohtiin ja armon oivalluksiin. Jossain kaiken keskellä liikkuu punai-
nen lanka, sarja asioita, joilla on iso merkitys. Toki hurmaakin saa olla, kunhan se
tulee oikeasta lähteestä ja yhteydestä Pyhään.

Omat samentumani pakottavat elämään sallittua kaksoiselämää. Te rakkaat lähim-
mäiset näytätte joskus niin vinoilta, että alan uskoa teidän sitä oikeasti olevankin.
Tai kun toiset ihastelevat pikkulintuja taivaan sinessä, itse vain yksinkertaisesti uskon
heitä. Kun huomaan viereeni tulleen ihmisen oloisen hahmon, kuvittelen hänet ihai-
lijakseni, joka haluaa enemmänkin kuin katsekontaktia.

Jos silmät ovat sieluni peili, sieluahan tässä pitäisi hoitaa. Sieltä kaikki sittenkin lähtee:
hyvät ajatukset ja rakkaus, kuten myös pahat aikeet, viha ja solvaus. Jos sielu eheytyy
ja vahvistuu, ihminen katsoo maailmaakin uudella tavalla. Näkee lähimmäisetkin parem-
massa valossa ja katseellaan kutsuu heistä esiin enemmän hyvää kuin pahaa.

Artikkelissa todettiin, että monet silmäsairaudet ovat perinnöllisiä. Kyllä vaan, kuten
sielunkin vammat. Perimään on taivuttava, mutta olisi niin helppoa syyttää sitä kaikesta
vajaasta, mitä itsestäni löydän. Niitä jauhaessani saisin paljon sympatiaa läpi elämäni,
mutta en pääsisi koskaan vapaaksi näkemään omilla silmillä omaa itseäni ja asenteitani.
Sokeat pisteeni olisivat itsetehtyjä.

”Selvityksen mukaan heikkonäköisyyden aiheuttamasta tuotannonmenetyksestä koituu
vähintään 781 miljoonan euron kustannukset vuodessa.” Oh, my..! Nyt pitää tehdä jotain
ja sukkelaan. Ajattelin asiaa myös kirkon kannalta. Hengellisesti sokeat ja heikkonäköiset
tarvitsevat hoitoa: hyviä saarnoja, opetusta, seurakunnan ravitsevaa super-ruokaa. Mikään
pullamössö ei ravitse verkkokalvojen verenkiertoa, on otettava väkevät hoidot käyttöön
mitä pikimmin!

Omaa aktiivisuutta myös korostettiin. Ei saa jäädä maahan makaamaan, söpöttämään juo-
ruja selän takana, etsimään syyllisiä naapureista, sukulaisista, kirkkoherroista ja hallituksesta.
On otettava oma elämä keskiöön, rakastettava riittävästi omaa tarinaa, avarrettava näkökent-
tää ja ostettava tarvittaessa uudet lasit ammattilaisen avustuksella.

Ja käytävä erityisesti Herran Pyhällä ehtoollisella.