20.9.2018 Ville Hoikkala Kuva Jani Laukkanen

Kolumni

Lastensuojelu pitää uudistaa

38_Ville Hoikkala_2
Kirjoittaja on ihmisoikeus- ja rikosjuristi, jolle kolumnien kirjoittaminen on tervetullut irtiotto pykäläviidakosta.


Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto on havainnut Muhoksella toimineeseen Pohjolakoti-nimiseen koulukotiin tekemässään tarkastuksessa vakavia lainvastaisia menettelyjä, lasten nöyryyttämistä ja suoranaisia laiminlyöntejä. Pohjolakoti on yksi Suomen suurimpia ja pisimpään toimineita vakavasti oirehtivien lasten sijoituspaikkoja. Pitkään jatkunut keskustelu lastensuojelun ongelmista on saanut uuden käänteen.

Lapsiperheiden pahoinvointi on kasvanut, minkä takia lastensuojelun asiakkaiden määrä on noussut koko 2000-luvun ajan. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuoliseen hoitoon on valitettavan usein ainoa mahdollisuus taata lapsen turvallinen elämä.

Lastensuojelu on kunnan tehtävä. Suomessa on 311 hyvin erilaista kuntaa. Syrjäseutujen muuttotappiokunnissa ei lapsia ole juurikaan, ja lastensuojelutapauksia on harvoin. Pienellä paikkakunnalla sosiaalityöntekijä voi pelätä vauraiden ja vaikutusvaltaisten perheiden asioihin puuttumista.

Suuretkaan kaupungit eivät säästy virhearvioilta. Muutama vuosi sitten koko kansaa järkytti pienen Eerikan murha, jota ennen Helsingin lastensuojelu oli kotiuttanut hänet väkivaltaisten vanhempiensa luo monista varoituksista huolimatta.

Työ lastensuojelussa on vaativaa, raskasta ja huonosti palkattua, ja ammattitaitoista ja motivoitunutta työvoimaa on vaikea löytää.

Yhä useampi sijoitettava lapsi on maahanmuuttajataustainen. Useissa kehittyvissä maissa lastensuojelua ei ole lainkaan, ja koko ajatus lapsen sijoittamisesta pois omasta perheestä on vieras. Jos orpokoteja onkin, niillä on huono maine bordelleina tai lääketeollisuuden koelaitoksina.

Lapsen sijoittamisen syyn ja toimintatapojen selvittäminen kieli- ja kulttuurimuurin yli hysteerisessä tilassa oleville vanhemmille onnistuu harvoin. Maahanmuuttajayhteisöjen keskinäisissä riidoissa perättömien lastensuojeluilmoitusten tekeminen on yleinen ja tehokkaaksi tunnettu kiusanteon ja painostuksen keino.

Elämä sijoituspaikoissa vaihtelee. Tiedän tapauksia, joissa lapset ovat paenneet sijoituspaikkojen väkivaltaa, kiusaamista ja huumeiden käyttöä vanhempiensa luo, jonne sitten poliisit ovat tulleet heitä etsimään. Eräänkin kerran murrosikäinen lapsi onnistui ammatillisesta perhekodista käsin tapailemaan aikuista seksuaalirikollista monen kuukauden ajan. Kunta voi ostaa sijoituspalvelun suorahankintana, joten vertailukelpoista tietoa eri sijoitusvaihtoehtojen sopivuudesta ei ole.

Lastensuojelussa kohdataan lapsia, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita. Siksi on tärkeää, että järjestelmä kuuntelee jokaisen lapsen yksilöllistä tilannetta. Lapsia koskevien asioiden tutkintaan poliisissa ja sairaaloiden lastenpsykiatrisilla osastoilla on saatava lisää resursseja, jotta aiheelliset ja perättömät ilmoitukset voidaan nopeammin erottaa toisistaan. Sijoituspaikkojen kilpailutusta ja sopimuksia koskeva lainsäädäntö pitää tarkistaa, Euroopan Unionin kilpailudirektiivit eivät sitä estä. On myös syytä keskustella, onko kunta oikea organisaatio näin vaativan tehtävän toteuttamiseen.